Viikko 14

Löysäilytahti jatkui jouluviikolla. Poikaystävällä todettiin streptokokki G:n aiheuttama nielutulehdus eli angiina. Itsellänikin oli pientä kurkkutuntemusta ajoittain mutta muutoin onnistuin välttämään taudin. Jonkinlaista väsymystä ja flunssaista oloa oli kuitenkin, joten lajitreenit jäivät tälläkin viikolla vain yhteen kertaan ja tuli paljon tehtyä vain pieniä kävelylenkkejä.


Hiihtokelit heikkenivät vaihteeksi, joten vain jouluaattona kävin puolisen tuntia lipsuttelemassa jäisellä ladulla. Ihan siksi vaan, että voi sanoa hiihtäneensä jouluna, ei se rasitukseltaan paljon päiväkävelyä raskaampaa ollut. Oikeastihan vedin monot jalkaan siksikin, että pakko oli saada happea, kun tiedossa oli kuitenkin seuraavat pari päivää pelkkää sisällä istumista ja syömistä. Myös ennen joulua tuli lähinnä vain oltua sisällä, lepäillen, töitä tehden ja ruokaa laittaen.


Tämä 14. viikko oli periaatteessa nyt peruskuntokausi 2:n viimeinen viikko (kesto noin 10 viikkoa). Maanantain treeneissä valmentaja sanoikin, että seuraava kuukausi olisi hänen ohjelmassaan kisoihin valmistavaa kautta: treenien määrä hieman vähenee mutta laatu paranee, eli liikkumiseen tulee terävyyttä ja palautumiselle annetaan enemmän aikaa. Lajitreeneissä pyritään siis tekemään kovaa mutta toistoja vain juuri sen verran, että tekniikka pysyy täydellisenä.


Käytännössä vedän seuraavan kuukauden varmaankin samalla meiningillä kuin tähän asti, helmikuussa alkaisi sama syklitys sitten taas alusta eli palataan peruskausi 1:lle. Huhtikuun lopulla olisi tiedossa seuran omat salikisat ja heinäkuussa SM-kisat. Niistä ehkä sitten enemmän myöhemmin...

Viikko 13

Jo viikkoja jatkunut epämääräinen sairastelu jatkui edelleen viikolla 13. Jätin keskiviikon lajitreenit pienen lämpöilyn takia kokonaan välistä, vaikka vielä pitkälle iltapäivään asti tuntui melko normaalilta. Siis väsytti ja kolotti joka paikkaan, mutta vasta lämmön mittaaminen osoitti, että nyt kannattaa jäädä kotiin lepäämään.


Pienessä sairastelussa on toki se hyvä puoli, että lihaskuntotreenit tulee ainakin tehtyä varmemmin, kun niitä varten ei tarvitse lähteä ulos kylmään tai rääkätä itseään maksimisykkeen rajoilla. Joku viisas varmaan jättäisi nekin tekemättä antaakseen keholleen lepoa, mutta peruskuntokausi 2:n lihastreenit ovat mielestäni sen verran lyhyitä etteivät ne niin hirveästi ainakaan sykettä nosta. Pitää vaan pitää kunnon tauot väliin. Tokihan kauden loppupuolella tuo isompi kahvakuulakaan alkaa tuntua jo jotenkin oudon kevyeltä - riippuen toki päivästä.


Pieni epämääräinen tunne ei myöskään estä minua lähtemästä jääkaukaloon tai hiihtoladulle. Viikon loppupuolella tuli käytyä kahdesti hiihtämässä ja kaksi kertaa lämimässä jääkiekkoa. Kyllähän ne ihan raskaalta tuntuivat, mutta onneksi en ole sentään niin kipeä kuin poikaystävä, joka joutui jättämään lauantaina pelireissunkin väliin sairastelun takia.

Viikot 11 ja 12

Viikot tuntuvat kuluvan kiihtyvään tahtiin enkä oikein meinaa pysyä päivitystahdissa, joten nyt raporttia kahdelta menneeltä viikolta.


Talvi ja hiihtokausi tuli Itä-Suomeen ajoissa, joten viime viikot ovat menneet pitkälti hiihdon parissa. Treeneissä olen kyllä käynyt, mutta jätin yhdet lajitreenit väliin käydäkseni hiihtämässä. Tosiasiassa oloni oli tuolloin hieman epävarma ja nuutunut, joten en viitsinyt lähteä puolikuntoisena treeneihin vaan tein omatahtisen hiihtolenkin raittiissa ilmassa. Siitä tulikin parempi olo.


Seuralla oli pikkujoulut, jota edeltävästi olisi ollut perjantaisparrit. Jälleen kerran päätin mieluummin mennä hiihtämään ja liityin sitten porukan jatkoksi saunomaan pikkujouluihin. Loppuillasta päädyimme sitten vielä tanssimaankin.


Juoksemassa en ole käynyt, kun hiihtämälläkin on toistaiseksi saanut vielä sykkeen nousemaan anaerobisen tason tuntumaan. Siihen vaaditaan kuitenkin melko hyvä fiilis, sopiva luisto/pito ja jyrkkä ylämäki, joten juoksusta ei parane kokonaan luopua. Aloitin hiihtolenkit hissukseen (noin 7,5 km lenkkejä) mutta viime sunnuntaina repäisin reippaat 15 kilometriä raikkaassa pakkaskelissä.


Hieman olen lipsunut muutamista lihaskuntoharjoituksista, sillä niihin ei viime viikkoina oikein ole riittänyt virtaa. En tiedä johtuuko vetämätön olo hiihdosta, syökö se sittenkin liikaa energiaa? Lenkit sujuvat hyvin ja niistä tulee pirteä olo, mutta on mahdollista, että ne kuluttavat vielä näin alkutalvesta kroppaa.

Viikko 10

Syksyn pimeys ja työstressi saivat vahvan otteen edellisellä viikolla. Oheistreenit jaksoin hyvin tehdä, mutta keskiviikon lajitreenit jätin suosiolla väliin. Olo oli hieman tukkoinen, vaikkei varsinaista lämpöä ollut, nenä ei vuotanut eikä ollut muitakaan flunssan oireita. Olisi ollut vaikea keskittyä mihinkään, joten päätin käydä sauvakävelemässä yksin pimeydessä.

Tein viime viikolla tosiaan joka päivä vähintään 9-tuntisen työpäivän, joten lopulta perjantai-iltana pää oli aivan jumissa ja työt edelleen kesken. Olen ottanut taas tavaksi yrittää käydä puolen päivän aikoihin pienillä happikävelyillä ulkona. Niiden avulla saan hieman valohoitoa mutta samalla myös happea ja elintärkää liikettä istumistyön vastapainoksi. Usein varttitunnin ulkoilu ei kuitenkaan riitä vaan tekisi mieli jäädä ulos pidemmäksi aikaa.

Viikonloppuna ei sitten tarvinnut edes miettiä, haluaako treenata vai ei, sillä kaverin polttarit veivät koko viikonlopun. Se oli toisaalta ihanaa vaihtelua treenin ja työn täyteiseen syksyyn ja piristi todella paljon. Lauantain aloitin muutaman tunnin työrupeamalla, minkä jälkeen leivoin polttarievästä ja loppupäivä meni juhliessa. Lumimyräkkä jylläsi kaupungissa, joten välillä piti tarpoa hangessa. Yöllä sentään tuli käytyä tanssimassa pitkästä aikaa ja se tuntuikin seuraavana päivänä lihaksissa. Unet tosin jäivät vähiin. Sunnuntaina yritin vain kovasti rentoutua.

Viikko 9

Alkuviikko alkoi tarmokkaana mutta loppuviikkoa kohden alkoi treeni-into loppua. Aloitin viikon paikkaamalla edelliseltä viikolta pois jääneen voimatreenin. Muutoinkin tuli kaikki ohjelman vaatimat treenit tehtyä, kävin jopa uimassa yhtenä päivänä. Torstaina ja perjantaina tosin pidin lepopäivät, kun innostuin askartelemaan kaverin polttareita varten, eikä aika vain riitä kaikkeen. Sunnuntaina olisin aivan hyvin voinut käydä vapaissa treeneissä, mutta sain jälleen ison käännösprojektin, jonka parissa menikin sitten melkein koko viikonloppu.

Jotenkin tuntuu että syksyn pimeys alkaa hieman painaa päälle ja iltaisin on vaikea saada itseään liikkeelle. Kaunis lumikerroskin suli pois. Samanaikaisesti töissä olen siirtymässä uusiin tehtäviin, mikä aiheuttaa hieman stressiä ja vaikeuttaa päiväaikaista liikkumista, kun on uutta opeteltavaa. Myös nuo mainitsemani polttarit ovat vieneet resurssejani hieman, sillä ne ovat ainutkertaisuudellaan prioriteettilistalla kyllä korkeammalla kuin pari hassua treeniä. Kaikkea tuntuu olevan juuri nyt niin paljon, että en oikein saa nukuttua hyvin.

Viikko 8

Tästä viikosta ei ole ylettömän paljon sanottavaa. Normitreenien ohella kävin yhtenä päivänä sauvakävelemässä sekä toisena luistelemassa/kiekkoilemassa. Kaikeksi hämmennykseksi lauantaina oli täydellinen luistelukeli, joten kävimme luistelemassa viereisellä juuri jäädytetyllä kentällä. Maksimivoimatreeni 2 ja intervallijuoksu jäivät tekemättä.


Sain kuitenkin itseni tsempattua lähtemään perjantaisparreille. Päätin ottaa tosi kevyesti ja tunti menikin oikein mukavasti ilman totaalista uupumista. Paikalla oli myös tuo aiemmin mainitsemani huipputhainyrkkeilijä, jonka kanssa otin yhden sparrierän. Sain hänet kerran sviipattua maahan, enimmäkseen varmaan yllätyksen ansiosta, mutta muutoinhan meidän tekemisemme ovat aivan eri tasoa.


Sparreissa onnistuin myös venäyttämään selkäni, joten viikonloppuna ei ollut mahdollista vetää repivää liikettä vaativaa anaerobista intervallitreeniä. Sen sijaan kävin vain suht tasavauhtisella mäkisellä juoksulenkillä sunnuntaiaamuna, nopeasti, tyhjällä vatsalla, ennen isänpäivälounaalle lähtöä.

Viikko 7

Viikkoa 7 leimasi vahvasti mielialojen ääripäisyys. Maanantain thaitreeneissä oli jopa onnistumisen tunnetta, kun tuli valmentajalta hienoista kehua tasapainon kehittymisestä, toiselta ukkelilta anteeksipyyntö edellisviikon sparrien pääpotkusta, sain myytyä liian pienet shortsit sitä tarvitsevalle ja muutenkin treenit oli kivat. Ehkä lumisateella ja pikkupakkasella oli hetkittäin mieltä kohottava vaikutus. Loppuviikosta taasen oli hieman toisenlainen tunnelma.


Tiistaina kävin juoksemassa rataspurtteja. Koska asun urheilukentän vieressä, tarkistin vielä hetkeä aikaisemmin ikkunasta, että kentällä on valot päällä. Mutta kun vihdoin pääsin pihalle hieman yli klo 19, kaupungin työntekijä kaahasi autollaan pois kentältä ja valot olivat jo sammuneet. Onneksi kenttää päällysti kaunis sentin lumikerros, joten hyvin siellä näki juosta. Lämmittelyksi juoksin radan 3 kertaa kevyesti ympäri, sitten vedin noin 100 metrin spurtteja 5 kappaletta aina kävellen takaisin lähtöpisteeseen, ja lopuksi vielä pari kertaa loppuverryttelyksi kentän ympärille. Vedot eivät juostessa tuntuneet juuri missään, mutta seuraavat päivät lonkankoukistajat olivat kyllä todella kireät ja taisipa reisiäkin hieman kolottaa.


Torstaina kävin pitkästä aikaa myös uimahallissa. Vaikka siellä meinasikin hermo ruveta keittämään huolella yli, kun allas oli täynnä hitaita uimareita ja sitten siihen tuli vielä koululaisryhmä sekaan, loppupäivän ajan oli pää pilvissä. Noin vartin uinnin jälkeen päädyin vesijuoksemaan vajaa puoli tuntia ja se olikin aika hyvää liikettä kireille lonkankoukistajille. Iltapäivällä sain vielä työnantajaltani mahdollisuuden vaihtaa työtehtäviäni ja saada paremman työsopimuksen, mihin päätin tarttua.


Voimatreenit tein kuten aiemmallakin viikolla, eli siis maksimivoimatreeni tuli taas tehtyä ehkä liian kevyellä vastuksella. Perjantaina tein sparritreenien sijaan vain kevyen kotitreenin, sillä tiedossa oli, että sunnuntaina salillemme oli tulossa naispuolinen huipputhainyrkkeilijä sparraamaan halukkaiden kanssa. Kun sunnuntai lopulta koitti, oli mielialani niin maassa ja olo todella epäluova ja antisosiaalinen, etten todellakaan halunnut kenenkään mukiloitavaksi. Olin jo tehnyt tarpeeksi perusaerobista treeniä viikolla, mutta halusin käydä pitkästä aikaa kunnon juoksulenkillä. Juoksu kulki todella hyvin ja mielialani paranikin reippaassa pakkasessa tunnin hölkkäiltyäni.

Uudet shortsit

Thainyrkkeilytreeneissämme ei ole mitään virallisia varustevaatimuksia edes suojien osalta. Suojat ovat suojaamaan itseä ja kaveria, mutta eivät siis periaatteessa pakollisia mutta erittäin suositeltavia. Toiset suojat ovat enemmän suositeltavampia kuin toiset. Hanskat ja nilkkatuet edustavat siis varusteiden eri ääripäitä. Muutoin vaatetuksen osalta ei päde kuin pari käytännöllistä sääntöä: ei kenkiä, ei koruja ja housujen pitää antaa myöten potkia.

Kirjoittamaton sääntö tuntuu kuitenkin olevan thaishortsit. Niistä tunnistaa todelliset harrastajat, sillä niitä harva hankkii ensimmäisiksi varusteikseen. Koristeelliset, usein käsin Thaimaassa tehdyt laadukkaat shortsit eivät myöskään ole aivan ilmaiset, kun muihin varusteisiin, vakuutuksiin ja jäsenmaksuihin on ensin upottanut puolen tuhatta euroa. Ne eivät välttämättä ole yhtään sen parempi treenivaate kuin muutkaan shortsit eivätkä taatusti tee kenestäkään yhtään parempaa thainyrkkeilijää.

Viimein yli kahden vuoden harrastamisen jälkeen halusin hankkia itsellenikin thainyrkkeilyshortsit. Mielikuvani oli muutamia muiden shortseja kokeiltuani, että thaishortsit ovat löysämalliset, koska niitä useimmiten käyttävät miehet. No, ongelmaksi koitui kuitenkin oikean koon löytäminen.

Tilasin espanjalaisesta verkkokaupasta omasta mielestäni maailman kauneimmat shortsit. Ne olivat edulliset ja tulivat pikatoimituksena todella nopeasti Euroopan halki kotiovelle asti. Ne olivat kuitenkin aivan liian pienet! Mahtuivat kyllä päälle mutta ei niissä voinut mitään tehdä. Kyseinen malli ja merkki ilmeisesti vain on todella pienikokoinen. Tilasin suomalaisesta kamppailulajien verkkokaupasta eri merkin, tällä kertaa isomman koon shortsit, ja myin pienet pienemmälle seurakaverille. Uudet housut ovat myös thaimaalaista työtä, mutta tällä kertaa aivan erilaista mallia ja asianmukaisen kokoiset! Kirkkaan vihreä väri on saanut paljon kehuja seurakavereilta, vaikka pelkäsin niiden olevan liian räikeät suomalaisten mustien univormujen sekaan.

Viikko 6

Toinen PKK 2:n viikko lähti oletetusti väsyneenä liikkeelle viikonlopun treenileirin jälkeen. Päädyin jo tiistaina pitämään lepopäivän. Loppujen lopuksi pidin sitten vielä lauantainakin lepopäivän, sellaisen ihan kunnollisen, ettei ollut edes töitä, vaan kävimme treenin vastapainoksi teatterissa ja syömässä uudessa aasialaisessa ravintolassa.

Tein treeniohjelman vaatimat treenit, nyt myös vihdoin voimaharjoitus 2:n raskaammilla painoilla. Tein tuon harjoituksen molemmilla kahvakuulilla, yhteensä painoa tuli siis 20 kg. Kyllä silläkin jo sai hieman tuntumaa pakaraan kyykätessä ja maastavedossa. Mutta lisää vaan painoa, että harjoitus todella menisi maksimirajoille!

Perjantaina kävin pitkästä aikaa myös sparritunnilla. Torstain mäkivetotreeni taisi hapottaa vielä sen verran, että jouduin perjantaina aika pahasti alakynteen lähes jokaista vastustajaa vastaan. Tosin suurin osa vastustajista olikin isokokoisia miehiä. Tekeminen oli ihan hakusessa, ja sain jo toisessa erässä aivan viime sekunteilla todella mojovan yläpotkun päähäni. Taju siinä sekunniksi pimeni ja kirosanat lensi. Vastustaja pahoitteli kyllä kovasti ja tiesi mokanneensa. Yleensä hän ottaa "superkevyesti naisten kanssa" - syystäkin, kun on aika karpaasi ja kokenut thainyrkkeilijä. Eipä tuossa vielä mitään, mutta kun muissakin erissä alkoi tulla iskua naamaan. Toisenkin kerran pamahti koukku leukaan niin, että taju hämärtyi. Hauska kokemus sinänsä eikä mitään hajonnut pahemmin, mutta loppuilta ja koko viikonloppukin oikeastaan oli pää, niska ja moni muukin paikka kipeänä.

Verrattuna viime viikonloppuun, kun ei paljon muuta tehnytkään kuin treenannut, niin nyt tuntui olevan jopa liikaakin luppoaikaa. Viime viikolla ei tullut heitettyä frisbeetäkään tai käytyä sulkapalloilemassa, joten ihan piti miettimällä miettiä, mitähän sitä sunnuntaina tekisi. Kävin sitten sauvakävelemässä! Meinasin ensin vain kävellä, mutta ajattelin tehostaa vartalon kiertoa sauvojen avulla ja olipahan mukavaa, vaikka pimeä tuli jo heti iltapäivän jälkeen ja räntääkin vihmoi.

Peruskuntokausi 2

Peruskuntokausi 1:lla luotiin pohjaa peruskuntokausi 2:lle, joka kyllä koostuu pitkälti samanlaisista elementeistä, mutta korkeammilla tehoilla. Kauden suunniteltu kesto on noin 2,5 kk (siis noin vuoden vaihteeseen saakka!). Harjoitusmääriä on tarkoitus lisätä siten, että voimantuotto kasvaa reilusti ja anerobinen kynnys nousee. Koska epäonnistuin PKK 1:lla hieman lajitreenien ja lajinomaisten toistojen tekemisessä, aion tällä kaudella panostaa siihen.

Kuntopiiri pysyy edelleen samana, tosin kehittymisen takia sekin alkaa hiljalleen vaatia enemmän toistoja ja tehokkaampia liikkeitä. Vielä on varaa nostaa toistoja (enimmillään 1000, olen tehnyt yleensä noin 700-800). Tässä vain mielikuvitus on rajana, ja nyt muista voimaharjoituksista vapautuu paljon kivoja liikkeitä tehtäväksi pelkällä kehon painolla.

Kaksi muuta lihaskuntoharjoitusta ovat nyt aiempaan nähden ja keskenäänkin hieman erilaiset: Voimaharjoitus 1:ssä kokonaistoistomäärä tulisi olla korkeintaan 200 ja lisäpainona on jo melko raskas 60-85 % maksimista. Ajattelin tehdä tämän isommalla kahvakuulalla käsien pienille lihaksille. Voimaharjoitus 2 taas on jo maksimaalista lihasvoimaa vaativa harjoitus, jossa kokonaistoistomäärä on enintään 60 ja lisäpaino 90-100 % maksimista. Tähän ajattelin ottaa mukaan brutaalit isojen lihasten liikkeet kuten maastavedon, penkkipunnerruksen, kyykyt jne. Painot vaan pitäisi vielä saada jostain, koska isoilla lihaksilla nostan helposti aika paljon enemmän kuin nuo pienet naisten kahvakuulat.

Tasainen aerobinen treeni taasen vaihtuu anaerobisen kunnon kehittämiseen, käytännössä siis intervallijuoksuun kovilla sykkeillä (150-180). Asiaan hieman tutustuttuani, anaerobinen tarkoittaa käytännössä sitä, että treenissä pyritään tekemään työtä jaksoittain niin kovaa, että lihakset alkavat tuottaa maitohappoa. Kaipa kovaa aerobista harjoitusta voi tehdä monellakin tapaa, mutta itselleni helpoin ja mieleisin on mäkijuoksu tai tasaisella spurttailu juoksulenkin yhteydessä. Muutaman kerran tätä kokeiltuani olen tosin hieman huolissani, etten saa sykettä nousemaan aivan maksimiini - ehkäpä minulla on jonkinlainen jarru päällä enkä saa itsestäni aivan kaikkea vielä irti. Tätä on syytä siis harjoitella!

Viikko 5

Tämän piti oikeastaan olla peruskuntokausi 2:n ensimmäinen viikko. Viikkoa leimasi kuitenkin merkittävästi edellisen viikonlopun raskas työrupeama ja tulevan viikonlopun treenileiri, jota ennen halusin kerätä voimia ja tein loppuviikon siis hieman kevyemmin. Alkuviikkoon mahtui kuitenkin parit lajitreenit, mäkispurttilenkki ja voimaharjoitus 1. Olin ajatellut pitää lepopäivän perjantaina, mutta väsy painoi jo torstaina niin, että pidin kevyimmän päivän torstaina ja perjantaina kävimme sitten reippaalla muutaman tunnin frisbeegolfkierroksella, jonka jälkeen rutistin vielä kuntopiirinkin. Uusi maksimivoimaharjoitus (voimatreeni 2) jäi siis tuolla viikolla kokonaan tekemättä, toisaalta ei minulla olisi siihen ollut kotona vielä välineitäkään.


Viikonloppuna tulikin sitten lähes yliannostus lajitreeniä, kun lauantai-sunnuntain aikana pidettiin neljä 1.5 tunnin thainyrkkeilytreeniä. Ne olivat mukavaa vaihtelua, kun ohjaajana oli pari uutta tyyppiä, ja tunnit oli koostettu monipuolisesti. Rankkaahan se tietenkin oli eikä viikonloppuun oikein muuta ohjelmaa sitten jaksanutkaan järjestää.

Viikonlopun treenileiri

Seuramme järjesti viikonloppuna kahden päivän thainyrkkeilyn treenileirin, jota tuli vetämään yksi Suomen menestyneimmistä thainyrkkeilijöistä ja hänen sitäkin kokeneempi thaimaalainen valmentajansa. Kumpaankin päivään sisältyi kaksi 1.5 tunnin treenisessiota ja lauantai-iltana olisi ollut mahdollisuus viettää yhteistä aikaa myös illemmasta. Meitä oli iso poppoo koossa niin meidän seurasta kuin parista muusta naapurikuntien seurasta. Kaiken kaikkiaan viikonloppu oli onnistunut, antoisa joskin odotetusti hyvin väsyttävä. Koska tämmöinen järjestettiin kuitenkin lähes puoli-ilmaiseksi omassa kotikaupungissa, ihan tuossa pyörämatkan päässä, ei todellakaan ollut mitään syytä kieltäytyä osallistumasta. Leirin perustavana teemana oli otteluasennon hallinta, joka ei ollutkaan ihan niin helppo juttu kuin voisi kuvitella.

1. päivä:
Ensimmäiset treenit alkoivat kivasti vasta lähempänä puolta päivää, joten sain pitkästä aikaa nukkua aamulla hieman pidempään. Kuvittelin, ettei aamupalankaan syömiselle olisi mikään kiire, mutta lopulta aika vain hävisi jonnekin ja jouduin polkemaan pikavauhtia paikalle. Onneksi oli vaatteet ja varusteet katsottu valmiiksi ja proteiinipirtelön surauttaminen ei montaa minuuttia vienyt. Urheilutalon vahtimestarin avustuksella löytyi sitten se oikea tatami, jolla jo suurin osa treenaajista odotteli tunnin alkamista.

Aamupäivän treeni oli tekniikaltaan ja rytmiltään hieman kevyempi kuin iltapäivän treeni, jonka veti thaimaalainen omalla tavallaan ja auttavalla englannin ja suomen sekoituksella. En sitten tiedä, hiimailinko energioita säästellen, mutta erityisen rankka ei aamupäivä eikä oikein iltapäivään ollut. Pahinta jokaisella treenikerralla oli kuitenkin hyvin intensiiviseksi noussut kosteus ja kuumuus, kun yli 40 ihmistä ähisee huonosti ilmastoidussa tilassa. Käytössä ollut tatamisali oli tuplasti isompi kuin kotiseuramme sali, mutta olihan paikalla myös tuplasti enemmän ihmisiä.


Tahti oli kuitenkin mukavan vaihteleva, sillä välillä tehtiin tekniikkaa ja välillä ihan vain sykettä nostattavaa lihaskuntoa. Väliin saattoi olla myös pitkiä pätkiä, kun ohjaaja selitti tekniikkaa yksityiskohtaisesti.


Aamupäivän ja iltapäivän treenin välillä oli aikaa kaksi tuntia. Siinä ajassa olisin ehtinyt käymään myös kotosalla, mutta varustauduin suihkuvehkeillä, vaihtovaatteilla ja eväillä niin, ettei minulla ollut tarvetta poistua paikalta. Tämä säästi varmasti energiaakin, kun pikasuihkun ja evästelyn jälkeen pystyi vaan makaamaan pukuhuoneen penkeillä seuraavan tunnin alkua odotellessa. Samalla oli mahtava tilaisuus höpötellä paikalle jääneiden muiden treenaajien kanssa. Tämä oli ehkä viikonlopun parasta antia! Evääni olivat myös melko passelit, vaikka pelkäsin niiden olevan liian heppoiset. Toisaalta halusin ensisijaisesti välttää ähkyn tunteen. Koostin mukaan kuitenkin reilusti proteiinia ja hedelmiä, joten kyllä niillä yhden iltapäivän jaksoi. Kotiin päästyä olikin sitten kova nälkä, mutta toisaalta myös ruokakin jo valmiina odottelemassa.

Aiheena oli siis otteluasento ja sen hyvä hallinta. Liikkeelle lähdettiin "helpommista" jutuista kuten ihan vain hyvästä tasapainosta ja keskivartalon pidosta, joita lähdettiin haastamaan sitten hankalammilla liikkeillä. Urheilutalon tatami on tukevampaa materiaalia kuin oman salimme patjalattia, joten siinä oli pienen totuttelun jälkeen erityisen helppo pitää päkiäasento liikkeiden kuten potkujen aikana, sillä jalka pyörii siinä tasaisesti eivätkä varpaat uppoa alaspäin. Kuitenkin varsinkin lauantaina tuntui, että tekniikkani oli vähän kateissa ja erityisesti tasapaino huteraa. Täysin pökkelö olo ei kuitenkaan ollut, vaan hyvä lantion ja ylävartalon kierto kuitenkin löytyivät kuten tavallista.

Treenin jälkeen ohjaaja halusi halukkaille esitellä vielä vinkkejä potkutyynyjen pitoon. Yhteistä iltaohjelmaakin olisi oli, mutta kuten olin jo etukäteen arvellut, oli mukavampi vain päästä kotiin lepäämään. Syömisen jälkeen illalla olo oli raukea mutta ei mitenkään ylikuollut, ruoka ja juoma tosin maistuivat erityisen hyvin. Hiljalleen alkoi myös lihaksissa tuntua, että päivällä oli tullut jotain tehtyä.

Päivä 2:
Aamulla herätessäni kovimmat kireydet huomasin yläselässä lapojen välissä, hieman reisiäkin jumitti, lonkankoukistajat olivat arat, mutta suurempia kremppoja ei ollut tullut. Vain pari pientä mustelmaakin. Pystyin kyllä liikkumaan mutta tuntui, ettei mihinkään räjähtävään liikkeeseen riittänyt ytyä. Ei siis edelleenkään mitään syytä treenata koko päivää. Sunnuntaiaamulla ei myöskään jännittänyt enää niin kovasti kuin edellisenä aamuna, kun paikka, ohjaajat ja muut treenarit olivat jo tiedossa ja tuttuja. Sunnuntai oli muutenkin jo paljon rennompi, kun ohjaajien treenitapa oli tullut tutuksi ja kaikkia taisi vähän väsyttää ja huumori oli herkemmässä.

Myös sunnuntaipäivänä aamupäivä aloitettiin kevyemmin ja hiljalleen tekniikan tasoa nostettiin. Joku keksi avata ikkunan, joten aivan yhtä tukala päivä sunnuntaista ei tullut kuin lauantaista, mutta hiki valui myös tällöin.

Iltapäivällä oli muutamien polvitekniikoiden lisäksi hieman enemmän pystypainia. Otimme nelisen erää myös lähiottelusparria vaihtuvin parein. Siinä sain vastaani myös pari vieraiden seurojen tyttöä ja tunsin olevani jotenkin erityisen liekeissä. Harvoinpa lähiottelussa tulee näin hyvää fiilistä.

Treenien lopuksi suomalaisohjaaja halusi näyttää vielä omat taitonsa hyvästä hallinnasta ja pyysi muutamia halukkaita ottamaan erän häntä vastaan. Viikonlopun aikana saimme siis omien treeniemme lisäksi nähdä paljon hyvää esimerkkiä siitä, millaiseksi on mahdollista kovalla treenillä kehittyä.

Sunnuntai-iltana oli kyllä hyvä ja raukea voittajafiilis mutta tuleva työ- ja treenipäivä ja -viikko painoi hieman mieltä. Toisaalta tuntuu, että tässähän tämä menee samoilla säryillä ainakin niin kauan kuin virtaa vain riittää. Treeniviikonloppu opetti minulle siis, että treenata voi paljon parinkin päivän sisään. Huomasin myös, etten pelkää treenata kovaa, mutta kovasti kaipaisin tämmöisen rytistyksen jälkeen kyllä nyt yhden lepopäivän.

Miksi thainyrkkeily?

Aika tarkalleen kaksi vuotta sitten olin tilanteessa, jossa olin harrastanut liikuntaa aktiivisesti jo useita vuosia ryhmäliikunnan ja kevyen lenkkeilyn muodossa. Sitten innostuin haastamaan itseäni juoksemisessa ja treenasin itseni puolimaratonkuntoon. Koin lopulta olevani juoksemisen ansiosta suhteellisen hyvässä aerobisessa kunnossa, sillä aiemmin raskailta tuntuneet aerobic- ja zumbatunnit olivat muuttuneet jo hieman liian kevyiksi. Samanaikaisesti olin alkanut huolestua istumatyöstäni aiheutuvista selkä- ja niskavaivoista. Tajusin tarvitsevani monipuolista liikuntaa, joka kehittäisi lihaskuntoa ja tasapainoa.

En ole lapsuusvuosien yleisurheilun ja jonkun talven hip hop -tunteja lukuun ottamatta harrastanut mitään lajia tiiviissä seuratoiminnassa. Joukkuelajit eivät ole minua koskaan hirveästi kiinnostaneet.

Päätin aloittaa jonkun itselleni täysin uuden lajin. Halusin ympärilleni myös ihmisiä mutta en kuitenkaan joukkueen muodossa. Hartiaseudun aktivoimisen vuoksi päätin selvittää, millaisia mahdollisuuksia kotipaikkakunnallani oli nyrkkeilyn harrastamisen suhteen. Päädyin osallistumaan thainyrkkeilyn peruskurssille. Luulin meneväni kuntonyrkkeilyyn, mutta thainyrkkeily imaisi nopeasti mukaansa.

Olen aina ollut notkea ja vahva, ja näistä ominaisuuksista on etua thainyrkkeilyssä. Näihin kun lisätään hyvä kestävyyskunto ja tekemisen meininki, en mielestäni ole lainkaan hullumpi thainyrkkeilijäksi.

Viikko 4

Peruskuntokauden näillä näkymin viimeinen eli neljäs viikko oli melko samanlainen kuin aiemmat viikot. Se sisälsi kahdet lajitreenit, juoksulenkin, tunnin sulkapallovuoron sekä vaaditut kolme lihaskuntotreeniä. Suunnitelmissa oli tehdä myös kotitreeniä potkutyynyillä poikaystävän kanssa, mutta siinäkin oli omat ongelmansa.


Omistamani potkutyynyt ovat vanhat, käytetyt ja ilmeisen huonokuntoiset. Ne ovat muhineet koskemattomina hyllyssä yli vuoden päivät, enkä edes muistanut miten huonossa hapessa ne olivat. Alkuviikon kokeilun jälkeen päädyin lankkaamaan mustalla nahkavahalla sen lähes puhkikuluneet nahkapinnat. Niistä tulikin lähes salonkikelpoiset. Tämä ei kuitenkaan aivan riittänyt, vaan tyynyt edelleen aina potkujen ja lyöntien voimasta räjäyttivät ilmoille sahanpurua. Eihän sahanpurussa muuten mitään, mutta sen joutuessa silmiin treenaamisesta ei kertakaikkiaan tullut mitään, siivosta nyt puhumattakaan. Roudarinteipillä teippasin ensin kyljet, mutta sunnuntain kokeilun yhteydessä päädyin lopulta teippaamaan saumat. Saumoistahan se puru itse asiassa tursusikin, joten nyt tyynyjen pitäisi olla käyttökelpoiset!

Varsinkin sulkapalloilu oli tällä viikolla mukavaa vaihtelua, ja sehän on muutenkin tosi hyvä oheislaji thainyrkkeilyn kannalta: siinä tarvitaan ketteriä jalkoja, nopeaa reagointikykyä ja jonkin verran ylävartalon kiertovoimaa. Maalivahti-poikaystävällekin se on hyvää treeniä, joten tätä pitää kai käydä harrastamassa enemmänkin.


Sain loppuviikosta tehtäväkseni ison käännösprojektin, joka vei niin aikaani kuin energiaani siinä määrin, että minun oli vaikea saada motivoitua itseäni liikkumaan. Perjantaisparri vaihtui lepopäiväksi. Koko perjantai-sunnuntai meni töitä tehdessä omanlaisessa sumussaan, jossa oli kyllä kevyttä kävelyä ja ulkoilua ja vaaditut lihaskuntojumpat, jotka olisin kyllä mieluusti jättänyt tekemättä. Harvemmin on tullut sellaista tunnetta, ettei jaksaisi tehdä kahvakuulajumppaa, mutta nyt tuli.


Alkaa toki mennä hieman jo selittelyn puolelle, mutta en todellakaan aio tuntea huonoa omaa tuntoa siitä, että teen paljon töitä ja että minulla on muutakin tekemistä kuin urheileminen. Nyt oli kuitenkin jo kolmas sunnuntai peräkkäin, kun en muka voinut mennä vapaavuorolle tai naisten sparrivuorolle treenaamaan. Ensin oli migreeni, sitten kissanruokkimisviikonloppu ja nyt aivan tolkuttoman raskas käännösprojekti. Jospa kotitreeneihin saisi uusia ulottuvuuksia korjattujen potkutyynyjen ansiosta.

Viikko 3

Viikon pakolliset kahdet lajitreenit, voima- ja kuntopiiritreenit ja juoksulenkki sujuvat jo rutiinilla. Olen lisännyt hiljalleen toistomääriä lihaskuntoharjoituksiin. Enemmänkin jaksaisin varmasti tehdä, mutta teen ne treenit jotenkin aina vähän vasemmalla kädellä pakkopulla-meiningillä. Mutta hiki niissä tulee ja lihaksia jomottaa juuri sopivasti seuraavana päivänä. Ehkäpä niistä siis on jotain hyötyä.


Keskiviikon thainyrkkeilytreeneissä oli ihan hyvä meininki. Lopputuloksena tosin oli tumma silmäkulma, ruhjeita molemmin puolin otsaa, pantamaisesti kiristävä päänsärky, iso mustelma vasemman polven ulkosyrjällä ja todella kipeä oikean jalan sääriluu. Lihassäryistä puhumattakaan. Eli rymyttyä tuli. Varsinkin viimeinen harjoitus oli hieman brutaali: ohjeena oli lyödä kaverin suojaukseen vuorotellen pari iskua niin nopeasti ja kovaa kuin mahdollista. Ihan hyvin meni siihen asti, kunnes pariksi tuli kaveri, joka lyö aivan jumalattoman kovaa eikä oikein ymmärrä, että treeneissä "täysillä lyöminen" ei ehkä sittenkään tarkoita sitä, että parilta lähtee taju. Myös muut tytöt valittivat samasta kaverista.


Viikonloppu meni sitten taloyhtiön talkoissa ja talo/kissavahtina maalla, joten en päässyt osallistumaan sparritreeneihin enkä vapaisiin harjoituksiin. Tarkoituksena oli ollut mätkiä nyrkkeilysäkkiä, mutta majapaikassa ei sellaista sitten muistikuvista huolimatta enää ollut. Sain siis hieman levätä, vaikka talkoissa tietenkin harava ja lapio heilui ja tuli tehtyä voimatreeniä ja heitettyä frisbeetä. Tiedän, että minun pitäisi tehdä lajitreeniä enemmän, mutta se olkoon sitten heikkouteni.

Viikko 2

Peruskuntokausi 1:n toisen viikon loppua kohden tuntui, että energia alkoi loppua kesken. Lihaskuntoharjoitukset sain tehty kutakuinkin suunnitellusti, hieman toistomääriä lisäten. Keskiviikon lajitreenit peruuntuivat viime hetkellä salilla olleen kattoremontin takia. Sen sijaan kävimme sitten lyhyellä juoksulenkillä ja sain sen päälle tehtyä kuntopiirin 720 toistolla. Perjantaina skarppasin ja korvasin peruuntuneen lajitreenin sparritreeneissä käymisellä. Edellisestä kerrasta oppineena osasin nyt hallita virrankäyttöä ja jaksoin kevyesti ne kymmenisen 3 minuutin erää, vaikka kovasti taas hapottikin, niin kuin pitääkin.

Poikkeuksellisesi kävimme viikon aikana kolmesti pelaamassa frisbeegolfia, mistä oikea käsi, lapa ja jalat tuntuivat väsyvän. Lauantaina olin ajatellut pitää lepopäivän, mutta lähdimmekin kauniin syyssään innoittamina Kolille ensin frisbailemaan pari kierrosta ja sitten vielä vaaroille kävelemään pikkulenkin. Ei tullutkaan sitten ihan kevyt päivä, kun maasto on tuolla ihanan haastavaa. Sattumoisin samana lauantaina oli suosittu Vaaroja maraton -polkujuoksutapahtuma ja tuli itsellekin pientä juoksukipinää. Jalat vaan oli niin hapoilla perjantain sparreilta ja alla sileiksi kuluneet halppistossut, että piti tyytyä kevyeen kävelyyn ja kallioilla kiipeilyyn. Idea kuitenkin virisi, että jospa vaikka ensi vuonna osallistuisi 14 km pikamatkalle...

Olin myös ajatellut mennä sitten vastaavasti sunnuntaina vapaalle salivuorolle tekemään toistoja, mutta harvoin saapuva epätoivottu vieras, migreeni, pääsi yllättämään aamupäivästä ja loppupäivä meni siitä toipuessa. Tulkitsin tilanteen niin, että kroppa kaipasi lepoa, joten päivään kuului vain kevyt lyhyt pyörälenkki raikkaassa auringonpaisteessa ja rentoutumista.

Peruskuntokausi 1

Harjoitusohjelmani ennen oletettua kisarypistystä koostuu muutamasta vaiheesta. Ensimmäinen nyt meneillään oleva vaihe on peruskuntokausi 1, jonka tarkoituksena on valmistaa kehoa ottamaan vastaan ja kestämään kovempaa treeniä sitten, kun sen aika on. Vaihe on kestoltaan noin kuukauden ja siihen kuuluu tekniikkaharjoitusten lisäksi perusvalmiuksia parantavaa treeniä, eli paljon toistoja oman kehon painolla, kevyellä vastuksella ja aerobisen peruskestävyyden kehittämistä.




Käytännössä peruskuntokausi ei hirveästi eroa siitä, miten treenaisin muutenkin ihan ilman mitään kehittymistavoitteita. Olen koko aikuisikäni harrastanut paljon aerobista liikuntaa ja nyt se on entistäkin tärkeämpää. Mielestäni aerobinen kestävyyteni on kohtuullisen hyvä. Koska liian pitkäkestoisena ja raskaana aerobinen liikunta ei kehitä heikkouksiani kuten nopeus- ja voimakestävyyttä, olen päättänyt jättää pisimmät juoksulenkit ja uinnit nyt hetkeksi minimiin. Harjoitusohjelman mukaan kaiketi yksi aerobinen treeni viikossa riittäisi. Ylenpalttisen lenkkeilyn sijaan panostan nyt enemmän voimaharjoitteluun.




Voimaharjoitteluni jakautuu kolmeen viikottaiseen harjoituskertaan. Voima 1- ja 2-treeneissä teen lihaskuntoharjoitteita kevyellä vastuksella. Ohjeena olisi käyttää noin 20-60 %:n vastusta omasta maksimista. Maksimiani en tiedä, mutta käytän 8 kilon kahvakuulaa, jonka koen suhteellisen hyväksi painoksi tässä vaiheessa. Toistoja vastuksen kera tulee olla harjoituskertaa kohden 300-600. Toisella treenillä teen ylävartalon eli erityisesti käsilihastreenin ja toisella sitten enemmän jaloille ja keskivartalolle. Kolmas voimaharjoittelukerta on lihaskuntopiiri, johon olen valinnut peruslihaskuntoliikkeitä koko vartalon eri lihaksille. Kuntopiirin toistojen määrän olisi oltava 600-1000.




Aerobisen liikunnan, voima- ja kuntopiiritreenien lisäksi pyrin käymään lajitreeneissä 2-3 kertaa viikossa. Valmentajan ohjeistuksen mukaan lajitreeniä olisi hyvä olla enemmänkin joko nyrkkeilytuntien tai säkkiharjoittelun muodossa. Nähtäväksi jää, saanko järjestettyä itselleni säkin jostain vai onnistuisiko minun käydä lajitreeneissä salilla tarpeeksi monta kertaa.

Uusi blogi

Perustin uuden treeniblogin, koska haluan kirjoittaa treenaamisestani yhä tarkemmin. Päätin lähteä nyt syksyllä 2016 kamppailulajiseurani thainyrkkeilyvalmentajan innoittamana haastamaan itseäni kilpailuihin tähtäävällä tavoitteella. Tähän asti olen liikkunut lähinnä kuntoilumielessä, mutta nyt on aika ottaa askel eteenpäin ja treenata ainakin joksikin aikaa kuin urheilija. Tavoitteena on siis jossain vaiheessa nousta kehään ottelemaan thainyrkkeilyssä. Koska laji on minulle vielä melko uusi tuttavuus, matka on vielä pitkä tai ainakin kivinen. Fyysisen itseni kehittämisen oheen uskon tarvitsevani jonkun verran henkistäkin tukea, ja siinä blogi saa toimia hyvänä työkaluna.

Kirjoitan tässä blogissa siis treeniviikoistani, tavoitteistani, kehityksestäni sekä ennen kaikkea näiden aiheuttamista tuntemuksista ja ajatuksista. Tarkoitus on tuoda esiin jonkun verran kylmää faktaa mutta sitäkin enemmän liikunnan aiheuttamia kuumia tuntemuksia. En väitä olevani asiantuntija thainyrkkeilyn, kunnon kohottamisen enkä ravitsemuksen alalla. Olen ennen kaikkea monen urheilulajin keskinkertainen harrastaja ja sellaisena haluan myös pysyä. En suunnittele thainyrkkeilystä tai muustakaan lajista ammattia tai täysipäiväistä toimenkuvaa, vaan haluan nautti monipuolisesta liikkumisesta niin kauan kuin se on hauskaa ja tuottaa minulle hyvää oloa.

Viikko 1

Ensimmäinen viikko peruskuntokausi 1:llä alkoi odotettuakin paremmin. Harjoitusohjelmaa ei oltu vielä edes lyöty lukkoon alkuviikosta, mutta lähdin toteuttamaan sitä määrätietoisesti ja viilasin sitten harjoitusohjelman loppuun valmentajan ohjeiden mukaisesti. Viikon lopuksi olin tyytyväinen itseeni ja harjoituksiin, vaikka jossain välissä meinasi jo usko loppua. Jaksoin treenit hyvin varsinkin kun jätin tietoisesti perjantain sparritreenin väliin.

Viikkoon sisältyi maantain ja keskiviikon thainyrkkeilytreenien lisäksi harjoitusohjelman vaatimat lihaskuntotreenit kahdessa erässä sekä kuntopiiriharjoitus. Näiden lisäksi pelasin vielä tennistä, kävin muutamalla pyörälenkillä, yhdellä lyhyellä juoksulenkillä, kevyillä iltakävelyillä ja sunnuntaina oli vielä yllättäen tulleet kolmannet thainyrkkeilytreenit, joissa oli tekniikan sijaan paljon toistoa.

Viikko antoi paljon uskoa ja tästä on hyvä lähteä liikkeelle!