Aika tarkalleen kaksi vuotta sitten olin tilanteessa, jossa olin harrastanut liikuntaa aktiivisesti jo useita vuosia ryhmäliikunnan ja kevyen lenkkeilyn muodossa. Sitten innostuin haastamaan itseäni juoksemisessa ja treenasin itseni puolimaratonkuntoon. Koin lopulta olevani juoksemisen ansiosta suhteellisen hyvässä aerobisessa kunnossa, sillä aiemmin raskailta tuntuneet aerobic- ja zumbatunnit olivat muuttuneet jo hieman liian kevyiksi. Samanaikaisesti olin alkanut huolestua istumatyöstäni aiheutuvista selkä- ja niskavaivoista. Tajusin tarvitsevani monipuolista liikuntaa, joka kehittäisi lihaskuntoa ja tasapainoa.
En ole lapsuusvuosien yleisurheilun ja jonkun talven hip hop -tunteja lukuun ottamatta harrastanut mitään lajia tiiviissä seuratoiminnassa. Joukkuelajit eivät ole minua koskaan hirveästi kiinnostaneet.
Päätin aloittaa jonkun itselleni täysin uuden lajin. Halusin ympärilleni myös ihmisiä mutta en kuitenkaan joukkueen muodossa. Hartiaseudun aktivoimisen vuoksi päätin selvittää, millaisia mahdollisuuksia kotipaikkakunnallani oli nyrkkeilyn harrastamisen suhteen. Päädyin osallistumaan thainyrkkeilyn peruskurssille. Luulin meneväni kuntonyrkkeilyyn, mutta thainyrkkeily imaisi nopeasti mukaansa.
Olen aina ollut notkea ja vahva, ja näistä ominaisuuksista on etua thainyrkkeilyssä. Näihin kun lisätään hyvä kestävyyskunto ja tekemisen meininki, en mielestäni ole lainkaan hullumpi thainyrkkeilijäksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti