Syksyn pimeys ja työstressi saivat vahvan otteen edellisellä viikolla. Oheistreenit jaksoin hyvin tehdä, mutta keskiviikon lajitreenit jätin suosiolla väliin. Olo oli hieman tukkoinen, vaikkei varsinaista lämpöä ollut, nenä ei vuotanut eikä ollut muitakaan flunssan oireita. Olisi ollut vaikea keskittyä mihinkään, joten päätin käydä sauvakävelemässä yksin pimeydessä.
Tein viime viikolla tosiaan joka päivä vähintään 9-tuntisen työpäivän, joten lopulta perjantai-iltana pää oli aivan jumissa ja työt edelleen kesken. Olen ottanut taas tavaksi yrittää käydä puolen päivän aikoihin pienillä happikävelyillä ulkona. Niiden avulla saan hieman valohoitoa mutta samalla myös happea ja elintärkää liikettä istumistyön vastapainoksi. Usein varttitunnin ulkoilu ei kuitenkaan riitä vaan tekisi mieli jäädä ulos pidemmäksi aikaa.
Viikonloppuna ei sitten tarvinnut edes miettiä, haluaako treenata vai ei, sillä kaverin polttarit veivät koko viikonlopun. Se oli toisaalta ihanaa vaihtelua treenin ja työn täyteiseen syksyyn ja piristi todella paljon. Lauantain aloitin muutaman tunnin työrupeamalla, minkä jälkeen leivoin polttarievästä ja loppupäivä meni juhliessa. Lumimyräkkä jylläsi kaupungissa, joten välillä piti tarpoa hangessa. Yöllä sentään tuli käytyä tanssimassa pitkästä aikaa ja se tuntuikin seuraavana päivänä lihaksissa. Unet tosin jäivät vähiin. Sunnuntaina yritin vain kovasti rentoutua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti