Viikko 10

Syksyn pimeys ja työstressi saivat vahvan otteen edellisellä viikolla. Oheistreenit jaksoin hyvin tehdä, mutta keskiviikon lajitreenit jätin suosiolla väliin. Olo oli hieman tukkoinen, vaikkei varsinaista lämpöä ollut, nenä ei vuotanut eikä ollut muitakaan flunssan oireita. Olisi ollut vaikea keskittyä mihinkään, joten päätin käydä sauvakävelemässä yksin pimeydessä.

Tein viime viikolla tosiaan joka päivä vähintään 9-tuntisen työpäivän, joten lopulta perjantai-iltana pää oli aivan jumissa ja työt edelleen kesken. Olen ottanut taas tavaksi yrittää käydä puolen päivän aikoihin pienillä happikävelyillä ulkona. Niiden avulla saan hieman valohoitoa mutta samalla myös happea ja elintärkää liikettä istumistyön vastapainoksi. Usein varttitunnin ulkoilu ei kuitenkaan riitä vaan tekisi mieli jäädä ulos pidemmäksi aikaa.

Viikonloppuna ei sitten tarvinnut edes miettiä, haluaako treenata vai ei, sillä kaverin polttarit veivät koko viikonlopun. Se oli toisaalta ihanaa vaihtelua treenin ja työn täyteiseen syksyyn ja piristi todella paljon. Lauantain aloitin muutaman tunnin työrupeamalla, minkä jälkeen leivoin polttarievästä ja loppupäivä meni juhliessa. Lumimyräkkä jylläsi kaupungissa, joten välillä piti tarpoa hangessa. Yöllä sentään tuli käytyä tanssimassa pitkästä aikaa ja se tuntuikin seuraavana päivänä lihaksissa. Unet tosin jäivät vähiin. Sunnuntaina yritin vain kovasti rentoutua.

Viikko 9

Alkuviikko alkoi tarmokkaana mutta loppuviikkoa kohden alkoi treeni-into loppua. Aloitin viikon paikkaamalla edelliseltä viikolta pois jääneen voimatreenin. Muutoinkin tuli kaikki ohjelman vaatimat treenit tehtyä, kävin jopa uimassa yhtenä päivänä. Torstaina ja perjantaina tosin pidin lepopäivät, kun innostuin askartelemaan kaverin polttareita varten, eikä aika vain riitä kaikkeen. Sunnuntaina olisin aivan hyvin voinut käydä vapaissa treeneissä, mutta sain jälleen ison käännösprojektin, jonka parissa menikin sitten melkein koko viikonloppu.

Jotenkin tuntuu että syksyn pimeys alkaa hieman painaa päälle ja iltaisin on vaikea saada itseään liikkeelle. Kaunis lumikerroskin suli pois. Samanaikaisesti töissä olen siirtymässä uusiin tehtäviin, mikä aiheuttaa hieman stressiä ja vaikeuttaa päiväaikaista liikkumista, kun on uutta opeteltavaa. Myös nuo mainitsemani polttarit ovat vieneet resurssejani hieman, sillä ne ovat ainutkertaisuudellaan prioriteettilistalla kyllä korkeammalla kuin pari hassua treeniä. Kaikkea tuntuu olevan juuri nyt niin paljon, että en oikein saa nukuttua hyvin.

Viikko 8

Tästä viikosta ei ole ylettömän paljon sanottavaa. Normitreenien ohella kävin yhtenä päivänä sauvakävelemässä sekä toisena luistelemassa/kiekkoilemassa. Kaikeksi hämmennykseksi lauantaina oli täydellinen luistelukeli, joten kävimme luistelemassa viereisellä juuri jäädytetyllä kentällä. Maksimivoimatreeni 2 ja intervallijuoksu jäivät tekemättä.


Sain kuitenkin itseni tsempattua lähtemään perjantaisparreille. Päätin ottaa tosi kevyesti ja tunti menikin oikein mukavasti ilman totaalista uupumista. Paikalla oli myös tuo aiemmin mainitsemani huipputhainyrkkeilijä, jonka kanssa otin yhden sparrierän. Sain hänet kerran sviipattua maahan, enimmäkseen varmaan yllätyksen ansiosta, mutta muutoinhan meidän tekemisemme ovat aivan eri tasoa.


Sparreissa onnistuin myös venäyttämään selkäni, joten viikonloppuna ei ollut mahdollista vetää repivää liikettä vaativaa anaerobista intervallitreeniä. Sen sijaan kävin vain suht tasavauhtisella mäkisellä juoksulenkillä sunnuntaiaamuna, nopeasti, tyhjällä vatsalla, ennen isänpäivälounaalle lähtöä.

Viikko 7

Viikkoa 7 leimasi vahvasti mielialojen ääripäisyys. Maanantain thaitreeneissä oli jopa onnistumisen tunnetta, kun tuli valmentajalta hienoista kehua tasapainon kehittymisestä, toiselta ukkelilta anteeksipyyntö edellisviikon sparrien pääpotkusta, sain myytyä liian pienet shortsit sitä tarvitsevalle ja muutenkin treenit oli kivat. Ehkä lumisateella ja pikkupakkasella oli hetkittäin mieltä kohottava vaikutus. Loppuviikosta taasen oli hieman toisenlainen tunnelma.


Tiistaina kävin juoksemassa rataspurtteja. Koska asun urheilukentän vieressä, tarkistin vielä hetkeä aikaisemmin ikkunasta, että kentällä on valot päällä. Mutta kun vihdoin pääsin pihalle hieman yli klo 19, kaupungin työntekijä kaahasi autollaan pois kentältä ja valot olivat jo sammuneet. Onneksi kenttää päällysti kaunis sentin lumikerros, joten hyvin siellä näki juosta. Lämmittelyksi juoksin radan 3 kertaa kevyesti ympäri, sitten vedin noin 100 metrin spurtteja 5 kappaletta aina kävellen takaisin lähtöpisteeseen, ja lopuksi vielä pari kertaa loppuverryttelyksi kentän ympärille. Vedot eivät juostessa tuntuneet juuri missään, mutta seuraavat päivät lonkankoukistajat olivat kyllä todella kireät ja taisipa reisiäkin hieman kolottaa.


Torstaina kävin pitkästä aikaa myös uimahallissa. Vaikka siellä meinasikin hermo ruveta keittämään huolella yli, kun allas oli täynnä hitaita uimareita ja sitten siihen tuli vielä koululaisryhmä sekaan, loppupäivän ajan oli pää pilvissä. Noin vartin uinnin jälkeen päädyin vesijuoksemaan vajaa puoli tuntia ja se olikin aika hyvää liikettä kireille lonkankoukistajille. Iltapäivällä sain vielä työnantajaltani mahdollisuuden vaihtaa työtehtäviäni ja saada paremman työsopimuksen, mihin päätin tarttua.


Voimatreenit tein kuten aiemmallakin viikolla, eli siis maksimivoimatreeni tuli taas tehtyä ehkä liian kevyellä vastuksella. Perjantaina tein sparritreenien sijaan vain kevyen kotitreenin, sillä tiedossa oli, että sunnuntaina salillemme oli tulossa naispuolinen huipputhainyrkkeilijä sparraamaan halukkaiden kanssa. Kun sunnuntai lopulta koitti, oli mielialani niin maassa ja olo todella epäluova ja antisosiaalinen, etten todellakaan halunnut kenenkään mukiloitavaksi. Olin jo tehnyt tarpeeksi perusaerobista treeniä viikolla, mutta halusin käydä pitkästä aikaa kunnon juoksulenkillä. Juoksu kulki todella hyvin ja mielialani paranikin reippaassa pakkasessa tunnin hölkkäiltyäni.

Uudet shortsit

Thainyrkkeilytreeneissämme ei ole mitään virallisia varustevaatimuksia edes suojien osalta. Suojat ovat suojaamaan itseä ja kaveria, mutta eivät siis periaatteessa pakollisia mutta erittäin suositeltavia. Toiset suojat ovat enemmän suositeltavampia kuin toiset. Hanskat ja nilkkatuet edustavat siis varusteiden eri ääripäitä. Muutoin vaatetuksen osalta ei päde kuin pari käytännöllistä sääntöä: ei kenkiä, ei koruja ja housujen pitää antaa myöten potkia.

Kirjoittamaton sääntö tuntuu kuitenkin olevan thaishortsit. Niistä tunnistaa todelliset harrastajat, sillä niitä harva hankkii ensimmäisiksi varusteikseen. Koristeelliset, usein käsin Thaimaassa tehdyt laadukkaat shortsit eivät myöskään ole aivan ilmaiset, kun muihin varusteisiin, vakuutuksiin ja jäsenmaksuihin on ensin upottanut puolen tuhatta euroa. Ne eivät välttämättä ole yhtään sen parempi treenivaate kuin muutkaan shortsit eivätkä taatusti tee kenestäkään yhtään parempaa thainyrkkeilijää.

Viimein yli kahden vuoden harrastamisen jälkeen halusin hankkia itsellenikin thainyrkkeilyshortsit. Mielikuvani oli muutamia muiden shortseja kokeiltuani, että thaishortsit ovat löysämalliset, koska niitä useimmiten käyttävät miehet. No, ongelmaksi koitui kuitenkin oikean koon löytäminen.

Tilasin espanjalaisesta verkkokaupasta omasta mielestäni maailman kauneimmat shortsit. Ne olivat edulliset ja tulivat pikatoimituksena todella nopeasti Euroopan halki kotiovelle asti. Ne olivat kuitenkin aivan liian pienet! Mahtuivat kyllä päälle mutta ei niissä voinut mitään tehdä. Kyseinen malli ja merkki ilmeisesti vain on todella pienikokoinen. Tilasin suomalaisesta kamppailulajien verkkokaupasta eri merkin, tällä kertaa isomman koon shortsit, ja myin pienet pienemmälle seurakaverille. Uudet housut ovat myös thaimaalaista työtä, mutta tällä kertaa aivan erilaista mallia ja asianmukaisen kokoiset! Kirkkaan vihreä väri on saanut paljon kehuja seurakavereilta, vaikka pelkäsin niiden olevan liian räikeät suomalaisten mustien univormujen sekaan.