Peruskuntokausi 1:lla luotiin pohjaa peruskuntokausi 2:lle, joka kyllä koostuu pitkälti samanlaisista elementeistä, mutta korkeammilla tehoilla. Kauden suunniteltu kesto on noin 2,5 kk (siis noin vuoden vaihteeseen saakka!). Harjoitusmääriä on tarkoitus lisätä siten, että voimantuotto kasvaa reilusti ja anerobinen kynnys nousee. Koska epäonnistuin PKK 1:lla hieman lajitreenien ja lajinomaisten toistojen tekemisessä, aion tällä kaudella panostaa siihen.
Kuntopiiri pysyy edelleen samana, tosin kehittymisen takia sekin alkaa hiljalleen vaatia enemmän toistoja ja tehokkaampia liikkeitä. Vielä on varaa nostaa toistoja (enimmillään 1000, olen tehnyt yleensä noin 700-800). Tässä vain mielikuvitus on rajana, ja nyt muista voimaharjoituksista vapautuu paljon kivoja liikkeitä tehtäväksi pelkällä kehon painolla.
Kaksi muuta lihaskuntoharjoitusta ovat nyt aiempaan nähden ja keskenäänkin hieman erilaiset: Voimaharjoitus 1:ssä kokonaistoistomäärä tulisi olla korkeintaan 200 ja lisäpainona on jo melko raskas 60-85 % maksimista. Ajattelin tehdä tämän isommalla kahvakuulalla käsien pienille lihaksille. Voimaharjoitus 2 taas on jo maksimaalista lihasvoimaa vaativa harjoitus, jossa kokonaistoistomäärä on enintään 60 ja lisäpaino 90-100 % maksimista. Tähän ajattelin ottaa mukaan brutaalit isojen lihasten liikkeet kuten maastavedon, penkkipunnerruksen, kyykyt jne. Painot vaan pitäisi vielä saada jostain, koska isoilla lihaksilla nostan helposti aika paljon enemmän kuin nuo pienet naisten kahvakuulat.
Tasainen aerobinen treeni taasen vaihtuu anaerobisen kunnon kehittämiseen, käytännössä siis intervallijuoksuun kovilla sykkeillä (150-180). Asiaan hieman tutustuttuani, anaerobinen tarkoittaa käytännössä sitä, että treenissä pyritään tekemään työtä jaksoittain niin kovaa, että lihakset alkavat tuottaa maitohappoa. Kaipa kovaa aerobista harjoitusta voi tehdä monellakin tapaa, mutta itselleni helpoin ja mieleisin on mäkijuoksu tai tasaisella spurttailu juoksulenkin yhteydessä. Muutaman kerran tätä kokeiltuani olen tosin hieman huolissani, etten saa sykettä nousemaan aivan maksimiini - ehkäpä minulla on jonkinlainen jarru päällä enkä saa itsestäni aivan kaikkea vielä irti. Tätä on syytä siis harjoitella!
torstai 27. lokakuuta 2016
keskiviikko 26. lokakuuta 2016
Viikko 5
Tämän piti oikeastaan olla peruskuntokausi 2:n ensimmäinen viikko. Viikkoa leimasi kuitenkin merkittävästi edellisen viikonlopun raskas työrupeama ja tulevan viikonlopun treenileiri, jota ennen halusin kerätä voimia ja tein loppuviikon siis hieman kevyemmin. Alkuviikkoon mahtui kuitenkin parit lajitreenit, mäkispurttilenkki ja voimaharjoitus 1. Olin ajatellut pitää lepopäivän perjantaina, mutta väsy painoi jo torstaina niin, että pidin kevyimmän päivän torstaina ja perjantaina kävimme sitten reippaalla muutaman tunnin frisbeegolfkierroksella, jonka jälkeen rutistin vielä kuntopiirinkin. Uusi maksimivoimaharjoitus (voimatreeni 2) jäi siis tuolla viikolla kokonaan tekemättä, toisaalta ei minulla olisi siihen ollut kotona vielä välineitäkään.
Viikonloppuna tulikin sitten lähes yliannostus lajitreeniä, kun lauantai-sunnuntain aikana pidettiin neljä 1.5 tunnin thainyrkkeilytreeniä. Ne olivat mukavaa vaihtelua, kun ohjaajana oli pari uutta tyyppiä, ja tunnit oli koostettu monipuolisesti. Rankkaahan se tietenkin oli eikä viikonloppuun oikein muuta ohjelmaa sitten jaksanutkaan järjestää.
Viikonloppuna tulikin sitten lähes yliannostus lajitreeniä, kun lauantai-sunnuntain aikana pidettiin neljä 1.5 tunnin thainyrkkeilytreeniä. Ne olivat mukavaa vaihtelua, kun ohjaajana oli pari uutta tyyppiä, ja tunnit oli koostettu monipuolisesti. Rankkaahan se tietenkin oli eikä viikonloppuun oikein muuta ohjelmaa sitten jaksanutkaan järjestää.
maanantai 24. lokakuuta 2016
Viikonlopun treenileiri
Seuramme järjesti viikonloppuna kahden päivän thainyrkkeilyn treenileirin, jota tuli vetämään yksi Suomen menestyneimmistä thainyrkkeilijöistä ja hänen sitäkin kokeneempi thaimaalainen valmentajansa. Kumpaankin päivään sisältyi kaksi 1.5 tunnin treenisessiota ja lauantai-iltana olisi ollut mahdollisuus viettää yhteistä aikaa myös illemmasta. Meitä oli iso poppoo koossa niin meidän seurasta kuin parista muusta naapurikuntien seurasta. Kaiken kaikkiaan viikonloppu oli onnistunut, antoisa joskin odotetusti hyvin väsyttävä. Koska tämmöinen järjestettiin kuitenkin lähes puoli-ilmaiseksi omassa kotikaupungissa, ihan tuossa pyörämatkan päässä, ei todellakaan ollut mitään syytä kieltäytyä osallistumasta. Leirin perustavana teemana oli otteluasennon hallinta, joka ei ollutkaan ihan niin helppo juttu kuin voisi kuvitella.
1. päivä:
Ensimmäiset treenit alkoivat kivasti vasta lähempänä puolta päivää, joten sain pitkästä aikaa nukkua aamulla hieman pidempään. Kuvittelin, ettei aamupalankaan syömiselle olisi mikään kiire, mutta lopulta aika vain hävisi jonnekin ja jouduin polkemaan pikavauhtia paikalle. Onneksi oli vaatteet ja varusteet katsottu valmiiksi ja proteiinipirtelön surauttaminen ei montaa minuuttia vienyt. Urheilutalon vahtimestarin avustuksella löytyi sitten se oikea tatami, jolla jo suurin osa treenaajista odotteli tunnin alkamista.
Aamupäivän treeni oli tekniikaltaan ja rytmiltään hieman kevyempi kuin iltapäivän treeni, jonka veti thaimaalainen omalla tavallaan ja auttavalla englannin ja suomen sekoituksella. En sitten tiedä, hiimailinko energioita säästellen, mutta erityisen rankka ei aamupäivä eikä oikein iltapäivään ollut. Pahinta jokaisella treenikerralla oli kuitenkin hyvin intensiiviseksi noussut kosteus ja kuumuus, kun yli 40 ihmistä ähisee huonosti ilmastoidussa tilassa. Käytössä ollut tatamisali oli tuplasti isompi kuin kotiseuramme sali, mutta olihan paikalla myös tuplasti enemmän ihmisiä.
Tahti oli kuitenkin mukavan vaihteleva, sillä välillä tehtiin tekniikkaa ja välillä ihan vain sykettä nostattavaa lihaskuntoa. Väliin saattoi olla myös pitkiä pätkiä, kun ohjaaja selitti tekniikkaa yksityiskohtaisesti.
Aamupäivän ja iltapäivän treenin välillä oli aikaa kaksi tuntia. Siinä ajassa olisin ehtinyt käymään myös kotosalla, mutta varustauduin suihkuvehkeillä, vaihtovaatteilla ja eväillä niin, ettei minulla ollut tarvetta poistua paikalta. Tämä säästi varmasti energiaakin, kun pikasuihkun ja evästelyn jälkeen pystyi vaan makaamaan pukuhuoneen penkeillä seuraavan tunnin alkua odotellessa. Samalla oli mahtava tilaisuus höpötellä paikalle jääneiden muiden treenaajien kanssa. Tämä oli ehkä viikonlopun parasta antia! Evääni olivat myös melko passelit, vaikka pelkäsin niiden olevan liian heppoiset. Toisaalta halusin ensisijaisesti välttää ähkyn tunteen. Koostin mukaan kuitenkin reilusti proteiinia ja hedelmiä, joten kyllä niillä yhden iltapäivän jaksoi. Kotiin päästyä olikin sitten kova nälkä, mutta toisaalta myös ruokakin jo valmiina odottelemassa.
Aiheena oli siis otteluasento ja sen hyvä hallinta. Liikkeelle lähdettiin "helpommista" jutuista kuten ihan vain hyvästä tasapainosta ja keskivartalon pidosta, joita lähdettiin haastamaan sitten hankalammilla liikkeillä. Urheilutalon tatami on tukevampaa materiaalia kuin oman salimme patjalattia, joten siinä oli pienen totuttelun jälkeen erityisen helppo pitää päkiäasento liikkeiden kuten potkujen aikana, sillä jalka pyörii siinä tasaisesti eivätkä varpaat uppoa alaspäin. Kuitenkin varsinkin lauantaina tuntui, että tekniikkani oli vähän kateissa ja erityisesti tasapaino huteraa. Täysin pökkelö olo ei kuitenkaan ollut, vaan hyvä lantion ja ylävartalon kierto kuitenkin löytyivät kuten tavallista.
Treenin jälkeen ohjaaja halusi halukkaille esitellä vielä vinkkejä potkutyynyjen pitoon. Yhteistä iltaohjelmaakin olisi oli, mutta kuten olin jo etukäteen arvellut, oli mukavampi vain päästä kotiin lepäämään. Syömisen jälkeen illalla olo oli raukea mutta ei mitenkään ylikuollut, ruoka ja juoma tosin maistuivat erityisen hyvin. Hiljalleen alkoi myös lihaksissa tuntua, että päivällä oli tullut jotain tehtyä.
Päivä 2:
Aamulla herätessäni kovimmat kireydet huomasin yläselässä lapojen välissä, hieman reisiäkin jumitti, lonkankoukistajat olivat arat, mutta suurempia kremppoja ei ollut tullut. Vain pari pientä mustelmaakin. Pystyin kyllä liikkumaan mutta tuntui, ettei mihinkään räjähtävään liikkeeseen riittänyt ytyä. Ei siis edelleenkään mitään syytä treenata koko päivää. Sunnuntaiaamulla ei myöskään jännittänyt enää niin kovasti kuin edellisenä aamuna, kun paikka, ohjaajat ja muut treenarit olivat jo tiedossa ja tuttuja. Sunnuntai oli muutenkin jo paljon rennompi, kun ohjaajien treenitapa oli tullut tutuksi ja kaikkia taisi vähän väsyttää ja huumori oli herkemmässä.
Myös sunnuntaipäivänä aamupäivä aloitettiin kevyemmin ja hiljalleen tekniikan tasoa nostettiin. Joku keksi avata ikkunan, joten aivan yhtä tukala päivä sunnuntaista ei tullut kuin lauantaista, mutta hiki valui myös tällöin.
Iltapäivällä oli muutamien polvitekniikoiden lisäksi hieman enemmän pystypainia. Otimme nelisen erää myös lähiottelusparria vaihtuvin parein. Siinä sain vastaani myös pari vieraiden seurojen tyttöä ja tunsin olevani jotenkin erityisen liekeissä. Harvoinpa lähiottelussa tulee näin hyvää fiilistä.
Treenien lopuksi suomalaisohjaaja halusi näyttää vielä omat taitonsa hyvästä hallinnasta ja pyysi muutamia halukkaita ottamaan erän häntä vastaan. Viikonlopun aikana saimme siis omien treeniemme lisäksi nähdä paljon hyvää esimerkkiä siitä, millaiseksi on mahdollista kovalla treenillä kehittyä.
Sunnuntai-iltana oli kyllä hyvä ja raukea voittajafiilis mutta tuleva työ- ja treenipäivä ja -viikko painoi hieman mieltä. Toisaalta tuntuu, että tässähän tämä menee samoilla säryillä ainakin niin kauan kuin virtaa vain riittää. Treeniviikonloppu opetti minulle siis, että treenata voi paljon parinkin päivän sisään. Huomasin myös, etten pelkää treenata kovaa, mutta kovasti kaipaisin tämmöisen rytistyksen jälkeen kyllä nyt yhden lepopäivän.
1. päivä:
Ensimmäiset treenit alkoivat kivasti vasta lähempänä puolta päivää, joten sain pitkästä aikaa nukkua aamulla hieman pidempään. Kuvittelin, ettei aamupalankaan syömiselle olisi mikään kiire, mutta lopulta aika vain hävisi jonnekin ja jouduin polkemaan pikavauhtia paikalle. Onneksi oli vaatteet ja varusteet katsottu valmiiksi ja proteiinipirtelön surauttaminen ei montaa minuuttia vienyt. Urheilutalon vahtimestarin avustuksella löytyi sitten se oikea tatami, jolla jo suurin osa treenaajista odotteli tunnin alkamista.
Aamupäivän treeni oli tekniikaltaan ja rytmiltään hieman kevyempi kuin iltapäivän treeni, jonka veti thaimaalainen omalla tavallaan ja auttavalla englannin ja suomen sekoituksella. En sitten tiedä, hiimailinko energioita säästellen, mutta erityisen rankka ei aamupäivä eikä oikein iltapäivään ollut. Pahinta jokaisella treenikerralla oli kuitenkin hyvin intensiiviseksi noussut kosteus ja kuumuus, kun yli 40 ihmistä ähisee huonosti ilmastoidussa tilassa. Käytössä ollut tatamisali oli tuplasti isompi kuin kotiseuramme sali, mutta olihan paikalla myös tuplasti enemmän ihmisiä.
Tahti oli kuitenkin mukavan vaihteleva, sillä välillä tehtiin tekniikkaa ja välillä ihan vain sykettä nostattavaa lihaskuntoa. Väliin saattoi olla myös pitkiä pätkiä, kun ohjaaja selitti tekniikkaa yksityiskohtaisesti.
Aamupäivän ja iltapäivän treenin välillä oli aikaa kaksi tuntia. Siinä ajassa olisin ehtinyt käymään myös kotosalla, mutta varustauduin suihkuvehkeillä, vaihtovaatteilla ja eväillä niin, ettei minulla ollut tarvetta poistua paikalta. Tämä säästi varmasti energiaakin, kun pikasuihkun ja evästelyn jälkeen pystyi vaan makaamaan pukuhuoneen penkeillä seuraavan tunnin alkua odotellessa. Samalla oli mahtava tilaisuus höpötellä paikalle jääneiden muiden treenaajien kanssa. Tämä oli ehkä viikonlopun parasta antia! Evääni olivat myös melko passelit, vaikka pelkäsin niiden olevan liian heppoiset. Toisaalta halusin ensisijaisesti välttää ähkyn tunteen. Koostin mukaan kuitenkin reilusti proteiinia ja hedelmiä, joten kyllä niillä yhden iltapäivän jaksoi. Kotiin päästyä olikin sitten kova nälkä, mutta toisaalta myös ruokakin jo valmiina odottelemassa.
Aiheena oli siis otteluasento ja sen hyvä hallinta. Liikkeelle lähdettiin "helpommista" jutuista kuten ihan vain hyvästä tasapainosta ja keskivartalon pidosta, joita lähdettiin haastamaan sitten hankalammilla liikkeillä. Urheilutalon tatami on tukevampaa materiaalia kuin oman salimme patjalattia, joten siinä oli pienen totuttelun jälkeen erityisen helppo pitää päkiäasento liikkeiden kuten potkujen aikana, sillä jalka pyörii siinä tasaisesti eivätkä varpaat uppoa alaspäin. Kuitenkin varsinkin lauantaina tuntui, että tekniikkani oli vähän kateissa ja erityisesti tasapaino huteraa. Täysin pökkelö olo ei kuitenkaan ollut, vaan hyvä lantion ja ylävartalon kierto kuitenkin löytyivät kuten tavallista.
Treenin jälkeen ohjaaja halusi halukkaille esitellä vielä vinkkejä potkutyynyjen pitoon. Yhteistä iltaohjelmaakin olisi oli, mutta kuten olin jo etukäteen arvellut, oli mukavampi vain päästä kotiin lepäämään. Syömisen jälkeen illalla olo oli raukea mutta ei mitenkään ylikuollut, ruoka ja juoma tosin maistuivat erityisen hyvin. Hiljalleen alkoi myös lihaksissa tuntua, että päivällä oli tullut jotain tehtyä.
Päivä 2:
Aamulla herätessäni kovimmat kireydet huomasin yläselässä lapojen välissä, hieman reisiäkin jumitti, lonkankoukistajat olivat arat, mutta suurempia kremppoja ei ollut tullut. Vain pari pientä mustelmaakin. Pystyin kyllä liikkumaan mutta tuntui, ettei mihinkään räjähtävään liikkeeseen riittänyt ytyä. Ei siis edelleenkään mitään syytä treenata koko päivää. Sunnuntaiaamulla ei myöskään jännittänyt enää niin kovasti kuin edellisenä aamuna, kun paikka, ohjaajat ja muut treenarit olivat jo tiedossa ja tuttuja. Sunnuntai oli muutenkin jo paljon rennompi, kun ohjaajien treenitapa oli tullut tutuksi ja kaikkia taisi vähän väsyttää ja huumori oli herkemmässä.
Myös sunnuntaipäivänä aamupäivä aloitettiin kevyemmin ja hiljalleen tekniikan tasoa nostettiin. Joku keksi avata ikkunan, joten aivan yhtä tukala päivä sunnuntaista ei tullut kuin lauantaista, mutta hiki valui myös tällöin.
Iltapäivällä oli muutamien polvitekniikoiden lisäksi hieman enemmän pystypainia. Otimme nelisen erää myös lähiottelusparria vaihtuvin parein. Siinä sain vastaani myös pari vieraiden seurojen tyttöä ja tunsin olevani jotenkin erityisen liekeissä. Harvoinpa lähiottelussa tulee näin hyvää fiilistä.
Treenien lopuksi suomalaisohjaaja halusi näyttää vielä omat taitonsa hyvästä hallinnasta ja pyysi muutamia halukkaita ottamaan erän häntä vastaan. Viikonlopun aikana saimme siis omien treeniemme lisäksi nähdä paljon hyvää esimerkkiä siitä, millaiseksi on mahdollista kovalla treenillä kehittyä.
Sunnuntai-iltana oli kyllä hyvä ja raukea voittajafiilis mutta tuleva työ- ja treenipäivä ja -viikko painoi hieman mieltä. Toisaalta tuntuu, että tässähän tämä menee samoilla säryillä ainakin niin kauan kuin virtaa vain riittää. Treeniviikonloppu opetti minulle siis, että treenata voi paljon parinkin päivän sisään. Huomasin myös, etten pelkää treenata kovaa, mutta kovasti kaipaisin tämmöisen rytistyksen jälkeen kyllä nyt yhden lepopäivän.
maanantai 17. lokakuuta 2016
Miksi thainyrkkeily?
Aika tarkalleen kaksi vuotta sitten olin tilanteessa, jossa olin harrastanut liikuntaa aktiivisesti jo useita vuosia ryhmäliikunnan ja kevyen lenkkeilyn muodossa. Sitten innostuin haastamaan itseäni juoksemisessa ja treenasin itseni puolimaratonkuntoon. Koin lopulta olevani juoksemisen ansiosta suhteellisen hyvässä aerobisessa kunnossa, sillä aiemmin raskailta tuntuneet aerobic- ja zumbatunnit olivat muuttuneet jo hieman liian kevyiksi. Samanaikaisesti olin alkanut huolestua istumatyöstäni aiheutuvista selkä- ja niskavaivoista. Tajusin tarvitsevani monipuolista liikuntaa, joka kehittäisi lihaskuntoa ja tasapainoa.
En ole lapsuusvuosien yleisurheilun ja jonkun talven hip hop -tunteja lukuun ottamatta harrastanut mitään lajia tiiviissä seuratoiminnassa. Joukkuelajit eivät ole minua koskaan hirveästi kiinnostaneet.
Päätin aloittaa jonkun itselleni täysin uuden lajin. Halusin ympärilleni myös ihmisiä mutta en kuitenkaan joukkueen muodossa. Hartiaseudun aktivoimisen vuoksi päätin selvittää, millaisia mahdollisuuksia kotipaikkakunnallani oli nyrkkeilyn harrastamisen suhteen. Päädyin osallistumaan thainyrkkeilyn peruskurssille. Luulin meneväni kuntonyrkkeilyyn, mutta thainyrkkeily imaisi nopeasti mukaansa.
Olen aina ollut notkea ja vahva, ja näistä ominaisuuksista on etua thainyrkkeilyssä. Näihin kun lisätään hyvä kestävyyskunto ja tekemisen meininki, en mielestäni ole lainkaan hullumpi thainyrkkeilijäksi.
Viikko 4
Peruskuntokauden näillä näkymin viimeinen eli neljäs viikko oli melko samanlainen kuin aiemmat viikot. Se sisälsi kahdet lajitreenit, juoksulenkin, tunnin sulkapallovuoron sekä vaaditut kolme lihaskuntotreeniä. Suunnitelmissa oli tehdä myös kotitreeniä potkutyynyillä poikaystävän kanssa, mutta siinäkin oli omat ongelmansa.
Omistamani potkutyynyt ovat vanhat, käytetyt ja ilmeisen huonokuntoiset. Ne ovat muhineet koskemattomina hyllyssä yli vuoden päivät, enkä edes muistanut miten huonossa hapessa ne olivat. Alkuviikon kokeilun jälkeen päädyin lankkaamaan mustalla nahkavahalla sen lähes puhkikuluneet nahkapinnat. Niistä tulikin lähes salonkikelpoiset. Tämä ei kuitenkaan aivan riittänyt, vaan tyynyt edelleen aina potkujen ja lyöntien voimasta räjäyttivät ilmoille sahanpurua. Eihän sahanpurussa muuten mitään, mutta sen joutuessa silmiin treenaamisesta ei kertakaikkiaan tullut mitään, siivosta nyt puhumattakaan. Roudarinteipillä teippasin ensin kyljet, mutta sunnuntain kokeilun yhteydessä päädyin lopulta teippaamaan saumat. Saumoistahan se puru itse asiassa tursusikin, joten nyt tyynyjen pitäisi olla käyttökelpoiset!
Varsinkin sulkapalloilu oli tällä viikolla mukavaa vaihtelua, ja sehän on muutenkin tosi hyvä oheislaji thainyrkkeilyn kannalta: siinä tarvitaan ketteriä jalkoja, nopeaa reagointikykyä ja jonkin verran ylävartalon kiertovoimaa. Maalivahti-poikaystävällekin se on hyvää treeniä, joten tätä pitää kai käydä harrastamassa enemmänkin.
Sain loppuviikosta tehtäväkseni ison käännösprojektin, joka vei niin aikaani kuin energiaani siinä määrin, että minun oli vaikea saada motivoitua itseäni liikkumaan. Perjantaisparri vaihtui lepopäiväksi. Koko perjantai-sunnuntai meni töitä tehdessä omanlaisessa sumussaan, jossa oli kyllä kevyttä kävelyä ja ulkoilua ja vaaditut lihaskuntojumpat, jotka olisin kyllä mieluusti jättänyt tekemättä. Harvemmin on tullut sellaista tunnetta, ettei jaksaisi tehdä kahvakuulajumppaa, mutta nyt tuli.
Alkaa toki mennä hieman jo selittelyn puolelle, mutta en todellakaan aio tuntea huonoa omaa tuntoa siitä, että teen paljon töitä ja että minulla on muutakin tekemistä kuin urheileminen. Nyt oli kuitenkin jo kolmas sunnuntai peräkkäin, kun en muka voinut mennä vapaavuorolle tai naisten sparrivuorolle treenaamaan. Ensin oli migreeni, sitten kissanruokkimisviikonloppu ja nyt aivan tolkuttoman raskas käännösprojekti. Jospa kotitreeneihin saisi uusia ulottuvuuksia korjattujen potkutyynyjen ansiosta.
Omistamani potkutyynyt ovat vanhat, käytetyt ja ilmeisen huonokuntoiset. Ne ovat muhineet koskemattomina hyllyssä yli vuoden päivät, enkä edes muistanut miten huonossa hapessa ne olivat. Alkuviikon kokeilun jälkeen päädyin lankkaamaan mustalla nahkavahalla sen lähes puhkikuluneet nahkapinnat. Niistä tulikin lähes salonkikelpoiset. Tämä ei kuitenkaan aivan riittänyt, vaan tyynyt edelleen aina potkujen ja lyöntien voimasta räjäyttivät ilmoille sahanpurua. Eihän sahanpurussa muuten mitään, mutta sen joutuessa silmiin treenaamisesta ei kertakaikkiaan tullut mitään, siivosta nyt puhumattakaan. Roudarinteipillä teippasin ensin kyljet, mutta sunnuntain kokeilun yhteydessä päädyin lopulta teippaamaan saumat. Saumoistahan se puru itse asiassa tursusikin, joten nyt tyynyjen pitäisi olla käyttökelpoiset!
Varsinkin sulkapalloilu oli tällä viikolla mukavaa vaihtelua, ja sehän on muutenkin tosi hyvä oheislaji thainyrkkeilyn kannalta: siinä tarvitaan ketteriä jalkoja, nopeaa reagointikykyä ja jonkin verran ylävartalon kiertovoimaa. Maalivahti-poikaystävällekin se on hyvää treeniä, joten tätä pitää kai käydä harrastamassa enemmänkin.
Sain loppuviikosta tehtäväkseni ison käännösprojektin, joka vei niin aikaani kuin energiaani siinä määrin, että minun oli vaikea saada motivoitua itseäni liikkumaan. Perjantaisparri vaihtui lepopäiväksi. Koko perjantai-sunnuntai meni töitä tehdessä omanlaisessa sumussaan, jossa oli kyllä kevyttä kävelyä ja ulkoilua ja vaaditut lihaskuntojumpat, jotka olisin kyllä mieluusti jättänyt tekemättä. Harvemmin on tullut sellaista tunnetta, ettei jaksaisi tehdä kahvakuulajumppaa, mutta nyt tuli.
Alkaa toki mennä hieman jo selittelyn puolelle, mutta en todellakaan aio tuntea huonoa omaa tuntoa siitä, että teen paljon töitä ja että minulla on muutakin tekemistä kuin urheileminen. Nyt oli kuitenkin jo kolmas sunnuntai peräkkäin, kun en muka voinut mennä vapaavuorolle tai naisten sparrivuorolle treenaamaan. Ensin oli migreeni, sitten kissanruokkimisviikonloppu ja nyt aivan tolkuttoman raskas käännösprojekti. Jospa kotitreeneihin saisi uusia ulottuvuuksia korjattujen potkutyynyjen ansiosta.
maanantai 10. lokakuuta 2016
Viikko 3
Viikon pakolliset kahdet lajitreenit, voima- ja kuntopiiritreenit ja juoksulenkki sujuvat jo rutiinilla. Olen lisännyt hiljalleen toistomääriä lihaskuntoharjoituksiin. Enemmänkin jaksaisin varmasti tehdä, mutta teen ne treenit jotenkin aina vähän vasemmalla kädellä pakkopulla-meiningillä. Mutta hiki niissä tulee ja lihaksia jomottaa juuri sopivasti seuraavana päivänä. Ehkäpä niistä siis on jotain hyötyä.
Keskiviikon thainyrkkeilytreeneissä oli ihan hyvä meininki. Lopputuloksena tosin oli tumma silmäkulma, ruhjeita molemmin puolin otsaa, pantamaisesti kiristävä päänsärky, iso mustelma vasemman polven ulkosyrjällä ja todella kipeä oikean jalan sääriluu. Lihassäryistä puhumattakaan. Eli rymyttyä tuli. Varsinkin viimeinen harjoitus oli hieman brutaali: ohjeena oli lyödä kaverin suojaukseen vuorotellen pari iskua niin nopeasti ja kovaa kuin mahdollista. Ihan hyvin meni siihen asti, kunnes pariksi tuli kaveri, joka lyö aivan jumalattoman kovaa eikä oikein ymmärrä, että treeneissä "täysillä lyöminen" ei ehkä sittenkään tarkoita sitä, että parilta lähtee taju. Myös muut tytöt valittivat samasta kaverista.
Viikonloppu meni sitten taloyhtiön talkoissa ja talo/kissavahtina maalla, joten en päässyt osallistumaan sparritreeneihin enkä vapaisiin harjoituksiin. Tarkoituksena oli ollut mätkiä nyrkkeilysäkkiä, mutta majapaikassa ei sellaista sitten muistikuvista huolimatta enää ollut. Sain siis hieman levätä, vaikka talkoissa tietenkin harava ja lapio heilui ja tuli tehtyä voimatreeniä ja heitettyä frisbeetä. Tiedän, että minun pitäisi tehdä lajitreeniä enemmän, mutta se olkoon sitten heikkouteni.
Keskiviikon thainyrkkeilytreeneissä oli ihan hyvä meininki. Lopputuloksena tosin oli tumma silmäkulma, ruhjeita molemmin puolin otsaa, pantamaisesti kiristävä päänsärky, iso mustelma vasemman polven ulkosyrjällä ja todella kipeä oikean jalan sääriluu. Lihassäryistä puhumattakaan. Eli rymyttyä tuli. Varsinkin viimeinen harjoitus oli hieman brutaali: ohjeena oli lyödä kaverin suojaukseen vuorotellen pari iskua niin nopeasti ja kovaa kuin mahdollista. Ihan hyvin meni siihen asti, kunnes pariksi tuli kaveri, joka lyö aivan jumalattoman kovaa eikä oikein ymmärrä, että treeneissä "täysillä lyöminen" ei ehkä sittenkään tarkoita sitä, että parilta lähtee taju. Myös muut tytöt valittivat samasta kaverista.
Viikonloppu meni sitten taloyhtiön talkoissa ja talo/kissavahtina maalla, joten en päässyt osallistumaan sparritreeneihin enkä vapaisiin harjoituksiin. Tarkoituksena oli ollut mätkiä nyrkkeilysäkkiä, mutta majapaikassa ei sellaista sitten muistikuvista huolimatta enää ollut. Sain siis hieman levätä, vaikka talkoissa tietenkin harava ja lapio heilui ja tuli tehtyä voimatreeniä ja heitettyä frisbeetä. Tiedän, että minun pitäisi tehdä lajitreeniä enemmän, mutta se olkoon sitten heikkouteni.
maanantai 3. lokakuuta 2016
Viikko 2
Peruskuntokausi 1:n toisen viikon loppua kohden tuntui, että energia alkoi loppua kesken. Lihaskuntoharjoitukset sain tehty kutakuinkin suunnitellusti, hieman toistomääriä lisäten. Keskiviikon lajitreenit peruuntuivat viime hetkellä salilla olleen kattoremontin takia. Sen sijaan kävimme sitten lyhyellä juoksulenkillä ja sain sen päälle tehtyä kuntopiirin 720 toistolla. Perjantaina skarppasin ja korvasin peruuntuneen lajitreenin sparritreeneissä käymisellä. Edellisestä kerrasta oppineena osasin nyt hallita virrankäyttöä ja jaksoin kevyesti ne kymmenisen 3 minuutin erää, vaikka kovasti taas hapottikin, niin kuin pitääkin.
Poikkeuksellisesi kävimme viikon aikana kolmesti pelaamassa frisbeegolfia, mistä oikea käsi, lapa ja jalat tuntuivat väsyvän. Lauantaina olin ajatellut pitää lepopäivän, mutta lähdimmekin kauniin syyssään innoittamina Kolille ensin frisbailemaan pari kierrosta ja sitten vielä vaaroille kävelemään pikkulenkin. Ei tullutkaan sitten ihan kevyt päivä, kun maasto on tuolla ihanan haastavaa. Sattumoisin samana lauantaina oli suosittu Vaaroja maraton -polkujuoksutapahtuma ja tuli itsellekin pientä juoksukipinää. Jalat vaan oli niin hapoilla perjantain sparreilta ja alla sileiksi kuluneet halppistossut, että piti tyytyä kevyeen kävelyyn ja kallioilla kiipeilyyn. Idea kuitenkin virisi, että jospa vaikka ensi vuonna osallistuisi 14 km pikamatkalle...
Olin myös ajatellut mennä sitten vastaavasti sunnuntaina vapaalle salivuorolle tekemään toistoja, mutta harvoin saapuva epätoivottu vieras, migreeni, pääsi yllättämään aamupäivästä ja loppupäivä meni siitä toipuessa. Tulkitsin tilanteen niin, että kroppa kaipasi lepoa, joten päivään kuului vain kevyt lyhyt pyörälenkki raikkaassa auringonpaisteessa ja rentoutumista.
Poikkeuksellisesi kävimme viikon aikana kolmesti pelaamassa frisbeegolfia, mistä oikea käsi, lapa ja jalat tuntuivat väsyvän. Lauantaina olin ajatellut pitää lepopäivän, mutta lähdimmekin kauniin syyssään innoittamina Kolille ensin frisbailemaan pari kierrosta ja sitten vielä vaaroille kävelemään pikkulenkin. Ei tullutkaan sitten ihan kevyt päivä, kun maasto on tuolla ihanan haastavaa. Sattumoisin samana lauantaina oli suosittu Vaaroja maraton -polkujuoksutapahtuma ja tuli itsellekin pientä juoksukipinää. Jalat vaan oli niin hapoilla perjantain sparreilta ja alla sileiksi kuluneet halppistossut, että piti tyytyä kevyeen kävelyyn ja kallioilla kiipeilyyn. Idea kuitenkin virisi, että jospa vaikka ensi vuonna osallistuisi 14 km pikamatkalle...
Olin myös ajatellut mennä sitten vastaavasti sunnuntaina vapaalle salivuorolle tekemään toistoja, mutta harvoin saapuva epätoivottu vieras, migreeni, pääsi yllättämään aamupäivästä ja loppupäivä meni siitä toipuessa. Tulkitsin tilanteen niin, että kroppa kaipasi lepoa, joten päivään kuului vain kevyt lyhyt pyörälenkki raikkaassa auringonpaisteessa ja rentoutumista.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)