Pitkän pääsiäisloman jäljiltä olin yllättäen melko väsynyt, mutta edessä siintävä kisapäivä pani treenaamaan. Kävin vielä viikko ennen kisapäivää sparreissakin, joissa hieman yllätti hapottavuus. Olin jo huolestua heikosta hapesta mutta tiesin, että tulevassa ottelussa minun tarvitsisi jaksaa vain 3 x 2 minuutin erää - sparreissa vedin kuitenkin 6 x 3 min erää, tosin jättäen pari erää väliin. Tärkeämpää oli ylläpitää tunnetta siitä, että tekniikka ja otteluasento pysyivät hyvin hallussa.
Lajitreenin oheen teinkin sitten noina kahtena viikkona vain kevyttä palauttavaa kävelyä ja pyöräilyä, punttien nostelu ei hirveästi hotsittanut. Salitreenit kun tuntuivat olevan ihan tarpeeksi kovia. Kävimmepä avaamassa frisbeegolfkaudenkin viereisellä kentällä upeassa auringonpaisteessa koriin heittelemällä.
Kisaviikolla tuli maanantain treenien jälkeen ohjeeksi tehdä enää vain pari kevyttä lyhyttä treeniä ja loppuviikko levätä. Kevyt treeni sopi hyvin eikä mitään hinkua hikoiluun ollut. Yleensähän ihminen hermostuessaan ei oikein vain malttaisi olla ja odotella tulevaa, mutta tiedän hyvin, että viimeisen viikon treenillä ei enää voi parantaa kuntoa saatika tekniikkaa - väärin ajoitetulla liian kovalla treenillä voi vain pilata kisakuntonsa.
Lisäksi jouduin hieman keventämään nämä viikot ruokavaliotani. Jätin vähäisetkin herkut pois ja vähensin iltapalaa, söimme myös paljon keittoja. Olo kevenikin kivasti ja aamulla ennen kisapaikalle lähtöä kotivaaka näytti vain 200 g yli sovitun kisapainon. Yllätys olikin sitten suuri, kun kisavaa'alla painoa oli 600 g liikaa, vaikka en ollut edes juonut mitään sillä välin. No, matsi toteutui ja kaikki meni kuin unelma: voitto oli ylivoimainen 3-0.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti