Viikko 13

Jo viikkoja jatkunut epämääräinen sairastelu jatkui edelleen viikolla 13. Jätin keskiviikon lajitreenit pienen lämpöilyn takia kokonaan välistä, vaikka vielä pitkälle iltapäivään asti tuntui melko normaalilta. Siis väsytti ja kolotti joka paikkaan, mutta vasta lämmön mittaaminen osoitti, että nyt kannattaa jäädä kotiin lepäämään.


Pienessä sairastelussa on toki se hyvä puoli, että lihaskuntotreenit tulee ainakin tehtyä varmemmin, kun niitä varten ei tarvitse lähteä ulos kylmään tai rääkätä itseään maksimisykkeen rajoilla. Joku viisas varmaan jättäisi nekin tekemättä antaakseen keholleen lepoa, mutta peruskuntokausi 2:n lihastreenit ovat mielestäni sen verran lyhyitä etteivät ne niin hirveästi ainakaan sykettä nosta. Pitää vaan pitää kunnon tauot väliin. Tokihan kauden loppupuolella tuo isompi kahvakuulakaan alkaa tuntua jo jotenkin oudon kevyeltä - riippuen toki päivästä.


Pieni epämääräinen tunne ei myöskään estä minua lähtemästä jääkaukaloon tai hiihtoladulle. Viikon loppupuolella tuli käytyä kahdesti hiihtämässä ja kaksi kertaa lämimässä jääkiekkoa. Kyllähän ne ihan raskaalta tuntuivat, mutta onneksi en ole sentään niin kipeä kuin poikaystävä, joka joutui jättämään lauantaina pelireissunkin väliin sairastelun takia.

Viikot 11 ja 12

Viikot tuntuvat kuluvan kiihtyvään tahtiin enkä oikein meinaa pysyä päivitystahdissa, joten nyt raporttia kahdelta menneeltä viikolta.


Talvi ja hiihtokausi tuli Itä-Suomeen ajoissa, joten viime viikot ovat menneet pitkälti hiihdon parissa. Treeneissä olen kyllä käynyt, mutta jätin yhdet lajitreenit väliin käydäkseni hiihtämässä. Tosiasiassa oloni oli tuolloin hieman epävarma ja nuutunut, joten en viitsinyt lähteä puolikuntoisena treeneihin vaan tein omatahtisen hiihtolenkin raittiissa ilmassa. Siitä tulikin parempi olo.


Seuralla oli pikkujoulut, jota edeltävästi olisi ollut perjantaisparrit. Jälleen kerran päätin mieluummin mennä hiihtämään ja liityin sitten porukan jatkoksi saunomaan pikkujouluihin. Loppuillasta päädyimme sitten vielä tanssimaankin.


Juoksemassa en ole käynyt, kun hiihtämälläkin on toistaiseksi saanut vielä sykkeen nousemaan anaerobisen tason tuntumaan. Siihen vaaditaan kuitenkin melko hyvä fiilis, sopiva luisto/pito ja jyrkkä ylämäki, joten juoksusta ei parane kokonaan luopua. Aloitin hiihtolenkit hissukseen (noin 7,5 km lenkkejä) mutta viime sunnuntaina repäisin reippaat 15 kilometriä raikkaassa pakkaskelissä.


Hieman olen lipsunut muutamista lihaskuntoharjoituksista, sillä niihin ei viime viikkoina oikein ole riittänyt virtaa. En tiedä johtuuko vetämätön olo hiihdosta, syökö se sittenkin liikaa energiaa? Lenkit sujuvat hyvin ja niistä tulee pirteä olo, mutta on mahdollista, että ne kuluttavat vielä näin alkutalvesta kroppaa.

Viikko 10

Syksyn pimeys ja työstressi saivat vahvan otteen edellisellä viikolla. Oheistreenit jaksoin hyvin tehdä, mutta keskiviikon lajitreenit jätin suosiolla väliin. Olo oli hieman tukkoinen, vaikkei varsinaista lämpöä ollut, nenä ei vuotanut eikä ollut muitakaan flunssan oireita. Olisi ollut vaikea keskittyä mihinkään, joten päätin käydä sauvakävelemässä yksin pimeydessä.

Tein viime viikolla tosiaan joka päivä vähintään 9-tuntisen työpäivän, joten lopulta perjantai-iltana pää oli aivan jumissa ja työt edelleen kesken. Olen ottanut taas tavaksi yrittää käydä puolen päivän aikoihin pienillä happikävelyillä ulkona. Niiden avulla saan hieman valohoitoa mutta samalla myös happea ja elintärkää liikettä istumistyön vastapainoksi. Usein varttitunnin ulkoilu ei kuitenkaan riitä vaan tekisi mieli jäädä ulos pidemmäksi aikaa.

Viikonloppuna ei sitten tarvinnut edes miettiä, haluaako treenata vai ei, sillä kaverin polttarit veivät koko viikonlopun. Se oli toisaalta ihanaa vaihtelua treenin ja työn täyteiseen syksyyn ja piristi todella paljon. Lauantain aloitin muutaman tunnin työrupeamalla, minkä jälkeen leivoin polttarievästä ja loppupäivä meni juhliessa. Lumimyräkkä jylläsi kaupungissa, joten välillä piti tarpoa hangessa. Yöllä sentään tuli käytyä tanssimassa pitkästä aikaa ja se tuntuikin seuraavana päivänä lihaksissa. Unet tosin jäivät vähiin. Sunnuntaina yritin vain kovasti rentoutua.

Viikko 9

Alkuviikko alkoi tarmokkaana mutta loppuviikkoa kohden alkoi treeni-into loppua. Aloitin viikon paikkaamalla edelliseltä viikolta pois jääneen voimatreenin. Muutoinkin tuli kaikki ohjelman vaatimat treenit tehtyä, kävin jopa uimassa yhtenä päivänä. Torstaina ja perjantaina tosin pidin lepopäivät, kun innostuin askartelemaan kaverin polttareita varten, eikä aika vain riitä kaikkeen. Sunnuntaina olisin aivan hyvin voinut käydä vapaissa treeneissä, mutta sain jälleen ison käännösprojektin, jonka parissa menikin sitten melkein koko viikonloppu.

Jotenkin tuntuu että syksyn pimeys alkaa hieman painaa päälle ja iltaisin on vaikea saada itseään liikkeelle. Kaunis lumikerroskin suli pois. Samanaikaisesti töissä olen siirtymässä uusiin tehtäviin, mikä aiheuttaa hieman stressiä ja vaikeuttaa päiväaikaista liikkumista, kun on uutta opeteltavaa. Myös nuo mainitsemani polttarit ovat vieneet resurssejani hieman, sillä ne ovat ainutkertaisuudellaan prioriteettilistalla kyllä korkeammalla kuin pari hassua treeniä. Kaikkea tuntuu olevan juuri nyt niin paljon, että en oikein saa nukuttua hyvin.

Viikko 8

Tästä viikosta ei ole ylettömän paljon sanottavaa. Normitreenien ohella kävin yhtenä päivänä sauvakävelemässä sekä toisena luistelemassa/kiekkoilemassa. Kaikeksi hämmennykseksi lauantaina oli täydellinen luistelukeli, joten kävimme luistelemassa viereisellä juuri jäädytetyllä kentällä. Maksimivoimatreeni 2 ja intervallijuoksu jäivät tekemättä.


Sain kuitenkin itseni tsempattua lähtemään perjantaisparreille. Päätin ottaa tosi kevyesti ja tunti menikin oikein mukavasti ilman totaalista uupumista. Paikalla oli myös tuo aiemmin mainitsemani huipputhainyrkkeilijä, jonka kanssa otin yhden sparrierän. Sain hänet kerran sviipattua maahan, enimmäkseen varmaan yllätyksen ansiosta, mutta muutoinhan meidän tekemisemme ovat aivan eri tasoa.


Sparreissa onnistuin myös venäyttämään selkäni, joten viikonloppuna ei ollut mahdollista vetää repivää liikettä vaativaa anaerobista intervallitreeniä. Sen sijaan kävin vain suht tasavauhtisella mäkisellä juoksulenkillä sunnuntaiaamuna, nopeasti, tyhjällä vatsalla, ennen isänpäivälounaalle lähtöä.

Viikko 7

Viikkoa 7 leimasi vahvasti mielialojen ääripäisyys. Maanantain thaitreeneissä oli jopa onnistumisen tunnetta, kun tuli valmentajalta hienoista kehua tasapainon kehittymisestä, toiselta ukkelilta anteeksipyyntö edellisviikon sparrien pääpotkusta, sain myytyä liian pienet shortsit sitä tarvitsevalle ja muutenkin treenit oli kivat. Ehkä lumisateella ja pikkupakkasella oli hetkittäin mieltä kohottava vaikutus. Loppuviikosta taasen oli hieman toisenlainen tunnelma.


Tiistaina kävin juoksemassa rataspurtteja. Koska asun urheilukentän vieressä, tarkistin vielä hetkeä aikaisemmin ikkunasta, että kentällä on valot päällä. Mutta kun vihdoin pääsin pihalle hieman yli klo 19, kaupungin työntekijä kaahasi autollaan pois kentältä ja valot olivat jo sammuneet. Onneksi kenttää päällysti kaunis sentin lumikerros, joten hyvin siellä näki juosta. Lämmittelyksi juoksin radan 3 kertaa kevyesti ympäri, sitten vedin noin 100 metrin spurtteja 5 kappaletta aina kävellen takaisin lähtöpisteeseen, ja lopuksi vielä pari kertaa loppuverryttelyksi kentän ympärille. Vedot eivät juostessa tuntuneet juuri missään, mutta seuraavat päivät lonkankoukistajat olivat kyllä todella kireät ja taisipa reisiäkin hieman kolottaa.


Torstaina kävin pitkästä aikaa myös uimahallissa. Vaikka siellä meinasikin hermo ruveta keittämään huolella yli, kun allas oli täynnä hitaita uimareita ja sitten siihen tuli vielä koululaisryhmä sekaan, loppupäivän ajan oli pää pilvissä. Noin vartin uinnin jälkeen päädyin vesijuoksemaan vajaa puoli tuntia ja se olikin aika hyvää liikettä kireille lonkankoukistajille. Iltapäivällä sain vielä työnantajaltani mahdollisuuden vaihtaa työtehtäviäni ja saada paremman työsopimuksen, mihin päätin tarttua.


Voimatreenit tein kuten aiemmallakin viikolla, eli siis maksimivoimatreeni tuli taas tehtyä ehkä liian kevyellä vastuksella. Perjantaina tein sparritreenien sijaan vain kevyen kotitreenin, sillä tiedossa oli, että sunnuntaina salillemme oli tulossa naispuolinen huipputhainyrkkeilijä sparraamaan halukkaiden kanssa. Kun sunnuntai lopulta koitti, oli mielialani niin maassa ja olo todella epäluova ja antisosiaalinen, etten todellakaan halunnut kenenkään mukiloitavaksi. Olin jo tehnyt tarpeeksi perusaerobista treeniä viikolla, mutta halusin käydä pitkästä aikaa kunnon juoksulenkillä. Juoksu kulki todella hyvin ja mielialani paranikin reippaassa pakkasessa tunnin hölkkäiltyäni.

Uudet shortsit

Thainyrkkeilytreeneissämme ei ole mitään virallisia varustevaatimuksia edes suojien osalta. Suojat ovat suojaamaan itseä ja kaveria, mutta eivät siis periaatteessa pakollisia mutta erittäin suositeltavia. Toiset suojat ovat enemmän suositeltavampia kuin toiset. Hanskat ja nilkkatuet edustavat siis varusteiden eri ääripäitä. Muutoin vaatetuksen osalta ei päde kuin pari käytännöllistä sääntöä: ei kenkiä, ei koruja ja housujen pitää antaa myöten potkia.

Kirjoittamaton sääntö tuntuu kuitenkin olevan thaishortsit. Niistä tunnistaa todelliset harrastajat, sillä niitä harva hankkii ensimmäisiksi varusteikseen. Koristeelliset, usein käsin Thaimaassa tehdyt laadukkaat shortsit eivät myöskään ole aivan ilmaiset, kun muihin varusteisiin, vakuutuksiin ja jäsenmaksuihin on ensin upottanut puolen tuhatta euroa. Ne eivät välttämättä ole yhtään sen parempi treenivaate kuin muutkaan shortsit eivätkä taatusti tee kenestäkään yhtään parempaa thainyrkkeilijää.

Viimein yli kahden vuoden harrastamisen jälkeen halusin hankkia itsellenikin thainyrkkeilyshortsit. Mielikuvani oli muutamia muiden shortseja kokeiltuani, että thaishortsit ovat löysämalliset, koska niitä useimmiten käyttävät miehet. No, ongelmaksi koitui kuitenkin oikean koon löytäminen.

Tilasin espanjalaisesta verkkokaupasta omasta mielestäni maailman kauneimmat shortsit. Ne olivat edulliset ja tulivat pikatoimituksena todella nopeasti Euroopan halki kotiovelle asti. Ne olivat kuitenkin aivan liian pienet! Mahtuivat kyllä päälle mutta ei niissä voinut mitään tehdä. Kyseinen malli ja merkki ilmeisesti vain on todella pienikokoinen. Tilasin suomalaisesta kamppailulajien verkkokaupasta eri merkin, tällä kertaa isomman koon shortsit, ja myin pienet pienemmälle seurakaverille. Uudet housut ovat myös thaimaalaista työtä, mutta tällä kertaa aivan erilaista mallia ja asianmukaisen kokoiset! Kirkkaan vihreä väri on saanut paljon kehuja seurakavereilta, vaikka pelkäsin niiden olevan liian räikeät suomalaisten mustien univormujen sekaan.